Elokuva-arvostelu: Mads Mikkelsenin Luvattu maa liikuttaa – tunteita on miltei mahdoton kestää

Historiallista draamaelokuvaa tähdittää Mads Mikkelsen, joka on jo tuttu naama kansainvälisistäkin suurelokuvista. Luvattu maa sisältää kautta linjan hyviä näyttelijäsuorituksia.

Luvattu maa

Draama ****

Armeijassa 25 vuotta palvellut, mutta köyhäin yömajaan päätynyt kapteeni Ludvig Kahlen lähtee kuninkaan virkamiesten suostumuksella raivaamaan itselleen maatilaa Tanskan karuilta nummilta.

Vaikka maaperä on kituliasta ja ryöstelijät ovat vaivoina, niin suurimpana vastustajana on äärimmäisen vastenmielinen ja sadistinen paikallishallitsija Frederik de Schinkel. Simon Bennebjerg luonnostelee de Schinkelistä äärimmäisen karmaisevan tyypin.

Luvatussa maassa on samaa tenhoa kuin kahdessa suomalaisessa viime vuosien menestyselokuvassa, Sisussa ja Myrskyluodon Maijassa. Menneisyydessä elävä päähenkilö taistelee mahdottomilta vaikuttavien vastoinkäymisten läpi, ja taustana on pohjoismainen ankara luonto.

Pääroolin vetävä Mads Mikkelsen on Tanskan vastine Jorma Tommilalle. Kivikasvoinen näytteleminen välittää lukemattomia tunteita. Mikkelsen räväyttää kasvoilleen muunlaisiakin ilmeitä vain muutamassa kohdassa, ja silloin niillä on todellista vaikuttavuutta.

Alkuun Luvattu maa tuntuu laadukkaalta, mutta keskinkertaiselta epookkielokuvalta. Vähitellen panokset alkavat kuitenkin kasvaa ja katsojan suhde hahmoihin vahvistua. Loppuosan tunteita on miltei mahdoton kestää. 

O: Nikolaj Arcel. N: Mads Mikkelsen, Amanda Collin, Melina Hagberg. (Bastarden, Tanska/Ruotsi/Norja/Saksa 2024). 128 min.