Elokuva-arvostelu: Civil War on epämiellyttävä elokuva – aivan kuten sotakuvauksen pitääkin olla

Ohjaaja Alex Garland on erikoistunut tekemään varoittelevia dystopiakuvauksia. Nyt pelotellaan Yhdysvaltojen sisällissodan mahdollisuudella. Civil War nousi avausviikonloppunaan USA:n katsotuimmaksi elokuvaksi.

Civil War

Jännitys ****

Eletään lähitulevaisuudessa. USA:ssa on tapahtunut se, mitä moni tässä päivässä pelkää: koko ajan voimistunut maansisäinen kahtiajako on saavuttanut loogisen päätepisteensä eli avoimen sodan.

Tarinaa viedään eteenpäin kahden toimittajan ja kahden valokuvaajan näkökulmasta. He lähtevät juttumatkalle New Yorkista Washington D.C:hin, jonne hallitusta vastustavat voimatkin ovat jyräämässä kukistaakseen presidentin johtamat joukot.

Civil War ei kerro tarkkaan, miten USA:n sisällissotaan on lopulta päädytty. Välillä katsoja ei myöskään tiedä, kuka taistelee kenenkin puolella. Sama hämmennys pätee elokuvan hahmoihinkin. Jopa loppukliimaksin kynnyksellä kysellään, kenen joukoissa seisot.

Tarina ei asetu kenenkään puolelle, etusijalla on sodan mielettömyyden näyttäminen. Suuresta mittakaavasta huolimatta elokuva on myös hyvin intiimi.

Narcos-sarjassa synkeänä Pablo Escobarina vakuuttanut Wagner Moura tekee jälleen hyvää työtä, tällä kertaa sotimisen kauhuista kummallista nautintoa saavana Joel-toimittajana. Kirsten Dunst taas ilmentää sotakuvaaja Leen roolissa hyvin sitä absoluuttista voimattomuuden kokemusta, kun maailman pirstoutumista ympärillä voi vain katsoa apaattisesti sivusta – ja kuvata.

Kyseessä on epämiellyttävä elokuva, kuten kuuluukin olla. Se on kuin viimeinen hätähuuto siitä, että läntistä maailmaa syövyttävän brutaalin vastakkainasettelun pitää loppua, ennen kuin silmitön tappaminen oikeasti alkaa.

O: Alex Garland. N: Kirsten Dunst, Wagner Moura, Cailee Spaeny, Stephen McKinley Henderson. (USA/Iso-Britannia 2024). 109 min. TK