Paluu ohjaamaan Suomeen oli Rennyn unelmien täyttymys
Renny Harlin ja Markus Selin olivat 1980-luvun puolivälissä toteuttamassa suurta unelmaa. Vasta 25- ja 24-vuotiaat miehet halusivat tehdä amerikkalaistyylisen toimintaelokuvan, joka olisi käyntikortti Hollywoodissa. Monien synnytyskipujen jälkeen valmistunut Jäätävä polte (1986) sai kuitenkin maailmalla nuivan ja Suomessa peräti vihamielisen vastaanoton.
Selin palasi kotiin nuolemaan haavojaan ja perusti kymmenen vuotta myöhemmin menestyksekkään Solar Films -tuotantoyhtiön. Harlin ei nähnyt paluuta kuitenkaan mahdollisena. Renny jäi Los Angelesiin, jossa Jäätävä polte poiki tilaisuuden ohjata pikkubudjetilla tehtävä Prison (1987). Alle kolmikymppisen Viggo Mortensenin tähdittämä vankilagoottikauhuilu ei ollut suuri menestys, mutta toi Harlinille lisää natsoja ohjaajana. Hollywoodin jääminen kannatti, sillä seuraava elokuva muutti Rennyn elämän lopullisesti.
Renny sai Painajainen Elm Streetillä 4 – Unien valtias (1988) -elokuvan ohjauspestin omien sanojensa mukaan oman sinnikkyytensä ansiosta.
– Palasin New Line Cineman toimistolle yhä uudelleen ja uudelleen ja hoin, että heidän on palkattava minut tekemään tämä elokuva. Käsikirjoittajien lakon vuoksi heillä ei ollut vielä valmista käsikirjoitusta. Elokuva oli kuitenkin tehtävä, koska sillä oli jo lukittu julkaisupäivä. Vakuutin heidät, että olen oikea mies tekemään elokuvan – oli käsikirjoitusta tai ei, Renny muistelee Slashfilmin haastattelussa.
Unien valtiaasta tuli koko Elm Street -sarjan suurin menestys, joka laukaisi Harlinin uran rakettimaiseen nousuun. Renny ohjasi seuraavaksi yhden parhaista elokuvistaan Die Hard 2 (1990), joka oli myös iso hitti. Sen perään julkaistu Ford Fairlane – rokkidekkari (1990) oli kuitenkin floppi, joka hidasti hyvin alkanutta nousukiitoa.
Moni pitää Cliffhangeria (1993) ansaitusti yhtenä Rennyn parhaista elokuvista. Rakkautta elokuvalle tunnustaa avoimesti muun muassa Jalmari Helander omalla vähemmän onnistuneella Big Game -seikkailullaan. Erinomainen toimintatrilleri ei pelkästään pelastanut Rennyn uraa, se myös muistutti suurta yleisöä Sylvester Stallonen kyvystä kantaa yhä suurta toimintaspektaakkelia.
Elokuvan julkaisuvuonna Renny paistatteli juorupalstoilla myös Hollywood-tähti Geena Davisin tuoreena aviomiehenä. Pariskunta ehti tehdä yhdessä kaksi elokuvaa, joista Kurkunleikkaajien saari (1995) ajoi maineikkaan Carolco-studion konkurssiin. Guinnessin ennätyskirjan mukaan kyseessä on edelleen elokuvahistorian eniten tappiota tehnyt tuotanto, jonka menetykset ovat nykyrahassa liki 150 miljoonaa dollaria.
Rennyn ja Geenan seuraava elokuva oli toimintavelho Shane Blackin (Tappava ase, Viimeinen partiopoika) käsikirjoittama The Long Kiss Goodnight (1996), joka ei laadukkuudestaan huolimatta menestynyt toivotusti. Kaksi vuotta myöhemmin pariskunta erosi. Eron uskotaan johtuneen Rennyn suhteesta Geenan avustajaan Tiffany Bowneen, joka on ohjaajan Luukas-pojan äiti.
Kohtuullisesti menestyneen haitrillerin Deep Blue Sea (1999) jälkeen Rennyn ura Hollywoodissa lähti ryminällä alaspäin. Flopit seurasivat toisiaan, mikä johti myös puhelinsoittojen vähenemiseen isoilta studioilta. Rennyn 2001-2011 välillä ohjaamista seitsemästä elokuvasta vain muutama, kuten Mindhunters (2004) ja Cleaner (2007), ovat edes mainitsemisen arvoisia.
Vietettyään kolme vuotta pääosin televisiosarjojen parissa lännen unelmatehtaalle katkeroitunut Renny löysi 2014 uuden kodin Kiinasta, jonka kasvava elokuvateollisuus on pitänyt ovensa auki Hollywoodin muuttoliikkeelle. Myös Kaukoidässä Rennyn ohjausten taso on vaihdellut. Vaikka suuria hittejä ei sielläkään ole syntynyt, muistutti pätevä Hongkong-trilleri Bodies at Rest (2019), että Harlin pystyy yhä loihtimaan näyttävää toimintaa oikeissa tuotanto-olosuhteissa.
Mannerheimin piti olla Rennyn suuri Suomi-paluu-elokuva, joka kaatui vajaa kymmenen vuotta sitten miljoonavelkoihin ja konkurssiin. Projektista jo 2011 poistunut Harlin kuittasi toteutumattomasta elokuvasta kuitenkin 700 000 euroa. Kipurahat eivät katkaisseet välejä Seliniin, jonka kanssa Renny teki uuden sopimuksen Luokkakokous 3:en ohjaamisesta.
Tempulla Harlin myös varmistaa saavansa tehdä lopultakin sen, mitä on halunnut jo vuodesta 1986: suomalaisen menestyselokuvan. Oli ohjaaja kuka hyvänsä, kolmas Luokkakokous-komedia on nimittäin varma hitti. Sarjan aiemmat osat keräsivät Suomen teattereissa yhteensä yli 800 000 katsojaa. Kun lisähoukuttimeksi heitetään vielä Suomen tunnetuin – ja pitkään ainoa – Hollywood-menestyjä, voidaan Luokkakokous 3:lle ennustaa lihavia katsojalukuja koronarajoituksista huolimatta.
Myös Rennyn ja Solar Filmsin seuraava yhteinen projekti haiskahtaa jo etukäteen hitiltä. Harlin ohjaa ensimmäisen Komisario Palmu -elokuvan yli 50 vuoteen. Ohjaamisen lisäksi Harlin käsikirjoittaa elokuvan Mika Waltarin perikuntaa edustavan kirjailija-teatteriohjaaja Joel Elstelän kanssa. Elokuvan suunnitelluksi ensi-illaksi on ilmoitettu 2023.