Anthony Hopkins tietää arvonsa
Brittiläinen näyttelijälegenda Anthony Hopkins on jälleen kerran ajankohtainen, kun hän voitti huhtikuun lopussa uransa toisen Oscar-palkinnon. Parhaan miespääosan palkinto tuli elokuvasta Isä (The Father), ja samalla 83-vuotiaasta Hopkinsista tuli vanhin näyttelijätyön Oscarin voittanut henkilö koskaan.
Ensimmäisen Oscarinsa Hopkins voitti tänä vuonna 30 vuotta täyttävästä Uhrilampaat-elokuvasta. Se onkin 15. toukokuuta kello 20.00 alkaen esitettävän Teemalauantai-kokonaisuuden yksi keskeisiä mielenkiinnon kohteita. Itse elokuva tulee kello 22.23 alkaen.
Illan aluksi esitetään viime vuonna valmistunut ranskalais-amerikkalainen dokumentti Hannibal Hopkins ja Sir Anthony. Sen ovat ohjanneet siskokset Clara ja Julia Kuperberg, jotka ovat aiemmin tehneet vastaavanlaisia elokuvamaailman dokumentteja muun muassa Rita Hayworthista, John Fordista ja Orson Wellesistä.
Dokumentti käy läpi Hopkinsin yksinäistä ja osittain traumaattistakin lapsuutta sekä vuonna 1960 alkanutta ammattinäyttelijän taivalta. Hopkins keräsi uransa ensimmäisen parin vuosikymmenen aikana mainetta esimerkiksi teatterinäyttämöiden suureellisilla Shakespeare-rooleilla. Ensimmäinen suuri hyppy kuuluisuuteen tapahtui vuonna 1965, kun itse Laurence Olivier kutsui Hopkinsin Ison-Britannian Kansallisteatteriin.
Hopkins myös oppi ajan myötä arvonsa. Hän kuului mielestään suurille lavoille ja klassikkoteosten keskusrooleihin.
– Ehkä se on minulle ominaista megalomaniaa. Kokeellisuus, nöyryys ja ohjaajan totteleminen eivät kiinnosta minua. Hitot siitä, Hopkins uhoaa Hannibal Hopkins ja Sir Anthony -dokumentin alun arkistopätkässä.
1960-luvun mittaan Hopkins alkoi janota myös elävien kuvien pariin. Ensimmäinen pitkän elokuvan työ tuli Anthony Harveyn ohjaamassa historiallisessa elokuvassa Leijona talvella (1968), jossa Hopkins näytteli tyyliinsä sopivasti kuningas Rikhard I Leijonamieltä.
Myöhempinä vuosina elokuvarooleja tuli aina vuoden 1975 Kaikenkarvaiset ystävämme -filmatisoinnista David Lynchin Elefanttimieheen (1980). Hopkins kertoo dokumentissa, kuinka häntä ajoi eteenpäin muun muassa se, ettei tuntenut kuuluvansa brittiläisiin näyttelijäpiireihin.
Uraa oli kestänyt kolmisenkymmentä vuotta ja mainettakin oli tullut enemmän kuin kohtuullisesti. Silti vasta Jonathan Demmen ohjaama Uhrilampaat (1991) vei Hopkinsin todelliseen tähtiluokkaan.
Dokumentti muistuttaa, että Hopkinsin näyttelemää sarjamurhaajaa Hannibal Lecteriä nähdään Uhrilampaissa vain noin 20 minuuttia. Silti se riitti nostamaan hahmon yhdeksi historian ikonisimmista filmipahiksista.