Näkökulma: Euroviisut ovat huonon huumorin juhlaa
Euroviisut jaksaa katsoa, jos pitää vauvalasagnesta ja saatanallisesta huudosta, toteaa Katson toimituspäällikkö Atte Alhainen.
En pidä itseäni euroviisufanaatikkona. Seurasin toki Uuden Musiikin Kilpailua, mutta en ole esimerkiksi tutustunut ennalta tämän vuoden euroviisukappaleisiin. Tiistaina tulleen ensimmäisen semifinaalin päätin valvoa siihen asti, että näen Suomen esityksen, sillä toivoin, että mitä useammin sen näen, sitä vähemmän nololta se alkaa näyttää. No, ei alkanut ainakaan vielä, eikä sen oikeastaan tarvitsekaan, sillä semifinaalia katsoessani tajusin, että Euroviisuthan ovat huonon huumorin juhlaa! Ja minä jos kuka olen huonon huumorin ystävä.
Kävikin niin, että jaksoin valvoa semifinaalin loppuun asti. Osittain kiitos kuuluu huonolle huumorille, jonka pitoisuus lähetyksessä oli kiitettävällä tasolla. Eniten itseäni nauratti ruotsalaisen juontajanaisen makaaberi Baby Lasagne -vitsi, jossa Kroatian edustajan, Baby Lasagnan (nimi jo itsessään edustaa mielestäni huonoa huumoria), odotussohvan eteen oli katettu kaksi pientä lasagne-annosta, joista toinen oli juontajan mukaan vegeversio.
Sekopäisimmät salaliittoteoreetikot saattavat tietenkin kuvitella, että Euroviisuissa syödään oikeasti vauvoja. Olihan mukana muutenkin saatanallista meininkiä, kiitos Irlannin taideperformanssin, josta kertauskoosteeseenkin oli saatu mukaan laulun sijasta vain eläimellistä huutoa. Irlannin esitys muistuttikin enemmän Manaaja-elokuvan uutta jatko-osaa kuin euroviisuesitystä, joten ihan hyvä, että kisa tulee lasten nukkumisaikaan.
Irlanti muuten pääsi jatkoon, mikä tuntui ilahduttavan kommentaattori Mikko Silvennoista suuresti. Ei tosin tietenkään niin suuresti kuin se, että myös Suomi pääsi finaaliin. Se nimittäin selvästi pelasti Mikon päivän, sillä juontaja muisti mainita moneen kertaan, miten hänellä on nyt paljon kivempi viisuviikkoa Malmössä kuin Suomi on lauantaina finaalissa. Se, jos mikä, on tärkeää meille veronmaksajille.
