Dyyni vie avaruusoopperan alkulähteille
Ilman Dyyniä ei olisi Tähtien sotaa. Se on niin yksinkertaista. Yhdysvaltalaisen Frank Herbertin (1920-1986) vuonna 1965 julkaistu tieteisromaani loi ns. avaruusoopperan, jonka tyylillisille puitteille myös Star Wars -saaga rakentuu.
Herbertin teos ei ole kuitenkaan pelkkää seikkailuscifiä, vaan edellä aikaansa ollut visio, joka käsittelee muun muassa ympäristöongelmia sekä uskonnon ja politiikan sekoittamisen vaaroja. Romaani on inspiroinut George Lucasin ohella monia elokuvantekijöitä, kirjailijoita ja muusikoita sekä bändejä kuten Pink Floyd ja Iron Maiden.
Herbertin romaani kolahti aikanaan kovaa myös Denis Villeneuvelle. Sittemmin yhdeksi maailman kärkiohjaajista kasvanut Villeneuve on kertonut halunneensa filmata Dyynin siitä lähtien, kun luki sen ensi kerran teini-iässä.
Saadakseen riittävästi itsevarmuutta Villeneuve ohjasi ennen Dyyniä kaksi vaikuttavaa tieteiselokuvaa Arrival (2016) ja Blade Runner 2049 (2017) –kuin ”harjoitellakseen” tulevaa jättiponnistusta varten. Tyyliltään kaikki kolme elokuvaa muodostavatkin selkeän jatkumon.
Dyynin valmistuminen vei silti vuosia, eikä senkään julkaisu välttynyt koronaviivästykseltä. Nyt elokuva on viimein täällä. Täpötäyteen saliin toimittajien eteen Venetsian Lidolla näyttelijöineen asettautunut Villeneuve näyttää väsyneeltä mutta tyytyväiseltä. Ohjaaja haluaa ottaa heti kantaa Warner-studion päätökseen julkaista elokuva Yhdysvalloissa yhtä aikaa teattereissa ja HBO Max -suoratoistopalvelussa.
– Toivon, että ihmiset katsoisivat sen elokuvateatterissa. Dyyni on unelmoitu, suunniteltu ja kuvattu suurinta mahdollista valkokangasta varten. Halusimme tämän elokuvan tuntuvan niin kokonaisvaltaiselta, että se muuttuu lähes fyysiseksi kokemukseksi, Villeneuve määrittelee.
Dyynin päätähti on 25-vuotias Timothée Chalamet, joka sai Oscar-ehdokkuuden läpimurtoroolistaan elokuvassa Call Me by Your Name (2017). Chalamet esittää tuhansien vuosien päähän sijoittuvassa tarinassa Paul Atreidesia, joka muuttaa perheineen universumin vaarallisimmalle planeetalle, ”Dyyniksi” kutsutulle Arrakisille. Elinoloiltaan vihamielinen aavikkoplaneetta on arvokas sen pinnalta louhittavan hallusinogeenin vuoksi.
Chalamet myöntää kampanjoineensa rajusti tullakseen valituksi pääosaan. Näyttelijä kertoo myös arvostavansa Kyle MacLachlanin suoritusta vuoden 1984 versiossa ja jopa katsoneensa David Lynchin elokuvan vain kaksi kuukautta ennen kuvauksia.
– Pidän Lynchin versiosta ja arvostan Kylen suoritusta. Mutta kun Denis Villeneuve pyytää sinua esiintymään hänen visiossaan, unohdat kaiken aiemmin näkemäsi, Chalamet toteaa.
Näyttelijä kuvaa parhaillaan Roald Dahlin lastenklassikkoon pohjaavaa Willy Wonka -elokuvaa, mutta kertoo olevansa valmis palaamaan Dyynille heti kun kutsu käy.
– Toivottavasti saamme tehdä toisen elokuvan ja viedä tarinan loppuun. Se olisi unelmien täyttymys.
Arrakis-planeetan alkuperäisväestöön kuuluvaa Stilgaria esittävä Javier Bardem muistuttaa Herbertin romaanin olleen täysin edellä aikaansa ilmestyessään liki 60 vuotta sitten.
– Hän keksi kirjoittaa elinoloiltaan liki mahdottomasta, kuivasta ja kuumentuneesta planeetasta. Tuntuu pelottavalta, että Herbertin ennustus on nyt käymässä toteen. On lopulta valtioiden ja jättiläisyritysten vastuulla yrittää estää tätä tapahtumasta ennen kuin on liian myöhäistä, Bardem kuittaa.
Villeneuven mukaan kirja on polttavan ajankohtainen myös monella muulla tapaa.
– Se koskettaa ilmastonmuutosta mutta myös muita ympäristöongelmia. Kirja ottaa lisäksi kantaa uskonnon ja politiikan rinnastamiseen, kolonialismiin ja messiaanisten hahmojen vaarallisuuteen. Monessa mielessä Herbertin teos on juuri nyt relevantimpi kuin 1960-luvulla.