Kommentti: Salatut elämät täytti 23 vuotta – mikä on suosion salaisuus?

Kuluneella viikolla vietettiin Salattujen elämien 23-vuotisjuhlaa. Etämediapäivässä kyselin näyttelijöiltä sarjan pitkän iän salaisuutta. Monet arvoivat syyksi yllättävät juonenkäänteet ja rakastettavat hahmot. Se on epäilemättä totta, mutta itse lisäisin listalle myös säännöllisyyden: sarjaa on esitetty alusta asti samalla ohjelmapaikalla, MTV3-kanavalla arkisin puoli kahdeksalta. 

Hiljattain uutisoitiin, että suoratoistopalvelut ovat ohittaneet perinteisen television katselun alle 45-vuotiaiden keskuudessa. Joku ehkä ajattelee, ettei ohjelmapaikoilla ja -ajoilla ole enää lainkaan merkitystä. Rohkenen olla eri mieltä. Television katselussa on edelleen kyse myös rituaaleista ja arjen rutiinien toistoista, varsinkin uutisten ja päivittäissarjojen kohdalla.

Minulle Salkkarit ovat eräänlainen tehtaan pilli. Kun alkutunnari käynnistyy, läppäri menee kiinni ja päivä on pulkassa. Teininä Salkkarit katsottiin porukalla paikallisella nuorisotalolla. Armeijassakin meillä oli oma Salkkarijengi. 

Katson Salkkarit suoratoistopalvelusta vain silloin, jos en ole kotona puoli kahdeksalta. Toisaalta ohi menevää jaksoa ei olisi pakko katsoa lainkaan. Päivittäissarjat on rakennettu siten, että juonesta pääsee helposti kärryille, vaikka pari jaksoa jäisikin välistä. Sitä varten niissä on paljon toistoa. 

Sillä, onko jokin tv-ohjelma hyvä tai huono, on lopulta hyvin vähän merkitystä sen kanssa, katsooko sitä vai ei. Miten monta kertaa olenkaan kuullut jonkun moittivan Salkkareita tai Kauniita ja rohkeita, mutta katsovan niitä silti ”tavan vuoksi”. Hyvyys ei ole mikään kriteeri, mutta tottumus sen sijaan on. Voi olla, että suoratoisto tulee muuttamaan tätä aspektia televisionkatselussa, mutta omalla kohdallani se tuntuu vielä melko etäiseltä. 

Sitä paitsi Salkkarit on hyvä sarja. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille, vielä 23 vuoden jälkeenkin.