Olen ollut seuraamassa, kun Suzanne Innes-Stubb on aviomiehensä Alexanderin kanssa Ruotsin valtiovierailulla. Muotoilin sen noin, sillä tässä tekstissä päähenkilö on juuri Suzanne; korkealle koulutettu ja menestynyt, montaa kieltä sujuvasti puhuva nainen.

Tiesin jo ennen tätä Ruotsin-reissua, että Suzanne on tyylikäs. Onhan hänestä kuvia ja artikkeleita, ja kevään ajalta niistä monissa huomiota on kiinnitetty nimenomaan hänen asuihinsa.

Kuvissa ja toimittajien naputteiluissa kuitenkaan harvoin välittyy sen sortin eleganssi, jota Suzannessa olen Ruotsissa nähnyt. Kuningatar Silvia on ollut kuninkaallinen siitä lähtien, kun Suzanne itse oli kuusivuotias. Silti Suzanne näytti kuningattaren vieressä millilleen yhtä aateliselta, eikä kyse ollut edes hienoista vaatteista. Toki niistä oli apua.

Epäilemättä suurien muutoksien aikoja elänyt Suzanne oli aamuyhdeksältä Ruotsin aikaa Tukholmassa ryhdikkäänä, hyväntuulisena ja hymyilevänä. Oletettavasti ilman lepotaukoja edustaen painetun aamun jälkeen hänen olemuksensa pysyi samana iltapäivän taidenäyttelyssä.

Kun kirjoitan tätä, on käynnissä valtion juhlaillallinen, enkä epäile hetkeäkään, etteikö rouva Innes-Stubb olisi sielläkin ihan yhtä sivistyneenä ja arvokkaana. Päivän aikana kuulin ihastelua niin hänen vaatteistaan kuin koko olemuksestaankin.

Viimeiset 12 vuotta Suomen first lady oli tohtori Jenni Haukio. Ihailen myös häntä valtavasti; Jennikin edusti virheettömästi laitettuna ja hillityn tyylikkäänä, kunnioitettavasta koulutustaustasta puhumattakaan. Jennissä on kuitenkin tietynlaista turvallisuutta, riskittömyyttä tai jopa ennalta-arvattavuutta.

Mikään noista ei mielestäni ole negatiivinen asia, eikä niistä sovi kritisoida varsinkaan presidentin puolisoa, jonka työ näkyy maallikon silmään lähinnä edustamisena ja kauniisti hymyilemisenä.

Suzannessa on kuitenkin Jenniin verrattuna huomattavaa moderniutta, joka tulee ehkä selkeimmin esiin juuri pukeutumisessa. Hän on raivannut tiensä ja uransa "miesten maailmaan", ja uskon, että hän on juuri sellainen esikuva, jollaista tämän päivän Suomessa tarvitaan.

Toivon itselleni ja etenkin itseäni nuoremmille tytöille esikuvaa joka näyttää, että nainen voi tehdä mitä haluaa, ja sen voi vallan hyvin tehdä korkkareissa. Ja että naiset pystyvät niissä korkokengissään kaikkeen, mihin miehet, ja melko varmasti vielä paljon enempäänkin. On mahdollista olla kokonaisvaltainen boss lady, äiti, vaimo ja tyyli-ikoni yhtä aikaa, ja saada se vielä näyttämään helpolta.

Uskon, että Suzanne kerää työllään ja olemuksellaan kansainvälistä kunnioitusta miehensä presidenttikauden aikana, ja vaikuttaa myös Alexanderin saamaan vastaanottoon kaikkialla, missä he yhdessä edustavat.