Pahanhautoja on menestyksensä ansainnut
Tänään päättyneillä Sundancen elokuvajuhlilla todistettiin mahtavaa suomalaismenestystä, kun kolmen kotimaisen naisohjaajan elokuvat keräsivät ylistystä yleisöltä sekä kriitikoilta. Yhdysvaltain merkittävin festivaali esitti Hanna Bergholmin kauhudraaman Pahanhautoja, Alli Haapasalon nuorisokuvauksen Tytöt tytöt tytöt ja Tania Andersonin mormonidokumentin The Mission. Näistä Tytöt tytöt tytöt onnistui peräti voittamaan oman kategoriansa yleisöpalkinnon.
Vaikka toivon lisää menestystä kaikille elokuville, olen varma, että Pahanhautoja lentää kolmikosta lopulta kauimmas ja korkeimmalle. Syy on yksinkertainen: kauhu on parhaiten myyvä elokuvagenre maailmassa. Juuri tästä syystä elokuvamarketit ovat joka vuosi pullollaan c-luokan kauhupätkiä, jotka on rykäisty kasaan nopeasti ja pikavoittoa tavoitellen. Hyvää kauhua tehdään valitettavasti harvoin ja huonoa koko ajan.
Jo yli 40 maahan myyty Pahanhautoja on lajityyppinsä valioyksilö, joka jättää varjoonsa jopa monet viime vuosien nimiohjaajien genre-elokuvista. Se on ensimmäinen suomalainen kauhuelokuva, jolle voi varmuudella veikata merkittävää kansainvälistä menestystä. Aiemmin ovea ovat kolkutelleet AJ Annilan Sauna (2008) ja Jalmari Helanderin Rare Exports (2010) – molemmat hyviä elokuvia, joista toinen oli lopulta liian outo ja toinen liian lapsellinen yltääkseen Pahanhautojan vetovoiman tasolle.
Nähtyäni elokuvan kirjoitin siitä innostuneen kommentin someen ennen Sundancen maailmanensi-iltaa. Eräs postauksen lukeneista oli Sitgesin elokuvajuhlien johtaja Angel Sala, joka julisti Bergholmin filmin ”vuoden 2022 ensimmäiseksi suureksi kauhuelokuvaksi” ja ennakoi sen kuuluvan jo nyt vuoden kymmenen parhaan elokuvan listalle.
Sillä, mitä mieltä Sala on, on suuri merkitys, koska Sitgesin festivaali tarkoittaa genre-elokuville samaa kuin Cannes vuoden tärkeimmille arthouse-nimikkeille. Pahanhautoja on todennäköisesti jo nyt valittu mukaan Sitgesin tämän vuoden kilpasarjaan, jossa ovat vuodesta 1964 lähtien kisanneet muun muassa Dario Argento, Luc Besson, David Cronenberg, Guillermo del Toro, Walter Hill, David Lynch, George A. Romero, Quentin Tarantino, Paul Verhoeven ja Lars von Trier. Hanna Bergholm liittyy toivottavasti heidän joukkoonsa ensi lokakuussa.
Ennen Sitgesiä Pahanhautoja nähdään muun muassa Ranskan johtavilla kauhu- ja fantasiaelokuvajuhlilla Gérardmerissä sekä Göteborgin elokuvajuhlilla. Ohjaajalle itselleen esikoispitkän menestys on jo tuonut kansainvälisen agentin. Veikkaan, että Bergholmia pommitetaan parhaillaan ulkomaisten genreleffojen käsikirjoituksilla. Onkin kiinnostavaa nähdä, mihin 42-vuotias suomalaisohjaaja tarttuu seuraavaksi.
ScreenDailylle antamassaan haastattelussa Bergholm kertoo rakastavansa Netflixin erinomaista The Haunting of Hill House -kauhusarjaa ja toivoo pääsevänsä tekemään jotain vastaavaa. En olisi yllättänyt, jos Netflixiltä olisi ehditty tällä välin jo kilauttaa Hannalle.
Pahanhautoja saa ensi-iltansa Suomen elokuvateattereissa perjantaina 4. maaliskuuta.
Katson Leffakolumnin tekijä Tuomas Riskala on Suomen tunnetuimpia ja arvostetuimpia elokuvakriitikoita, joka on kirjoittanut aktiivisesti elokuvasta 1990-luvun alusta lähtien. Riskala toimi Iltalehden elokuvakriitikkona 2008-2016 ennen siirtymistään Katson ja TV Seiskan palvelukseen. Edellä mainittujen lisäksi Riskalan tekstejä on julkaistu muun muassa Aamulehdessä, Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa, Filmihullussa ja Ylioppilaslehdessä. Riskala on toiminut myös elokuvatoimittajana MoonTV:llä sekä avustajana useissa ulkomaisissa julkaisuissa. Cannesin elokuvajuhlilla lähes 20 vuotta vieraillut Riskala on ollut mukana useiden kansainvälisten elokuvafestivaalien tuomaristoissa, muun muassa Espanjan Sitgesissä ja Etelä-Korean Puchonissa, sekä järjestämässä kotimaan tärkeimpiä elokuvajuhlia Rakkautta ja Anarkiaa, Night Visions ja Espoo Ciné. Riskala on kuulunut Jussi-palkinnoista äänestävään Filmiauraan jo vuodesta 1999.