Ensi-ilta-arvostelu: Mika Kaurismäen uudessa elokuvassa puhutaan syvällisiä pinnallisesti

Kolme keski-iän ylittänyttä miestä viettää vappua kapakassa, joka on sulkenut ovensa koronan takia. Yön aikana miehet avautuvat murheistaan ja lohduttavat toisiaan. Aamun valjetessa läimäytetään kaveria selkään ja toivotetaan hyvää loppuelämää.

Yö armahtaa -elokuvan asetelma on tuttu Mika Kaurismäen aiemmistakin elokuvista, kuten vuoden 2008 jouluelokuvasta Kolme viisasta miestä. Vaikka ajatus miehistä avautumassa tuopin (tai tässä tapauksessa viinipullon) ääressä ei ole järin freesi, on Kari Heiskasen, Pertti Sveholmin ja Timo Torikan esittämien hahmojen kohtaamisessa jotain sympaattistakin, kiitos hienojen näyttelijöiden.

Kukin hahmoista kantaa omaa taakkaansa. Lääkärin perhe-elämä on valjua, ja häneltä on kuollut potilas. Baarimikon elinkeino on uhattuna pandemian takia, ja sosiaalityöntekijä on ylittänyt virkavaltuutensa tuhoisin seurauksin.

Miehet puhuvat syvällisiä, mutta eivät kovinkaan syvästi. Pintapuolinen psykologia voi olla osittain realismin sanelemaa: näin tällaiset ihmiset puhuvat. Yö armahtaa onkin eräänlainen simulaatio hyvin menneestä baari-illasta, josta kenellekään ei jää morkkista.

Draama. O: Mika Kaurismäki. N: Kari Heiskanen, Pertti Sveholm, Timo Torikka, Anu Sinisalo. (Suomi 2021). 85 min.

Yö armahtaa elokuvateattereissa perjantaina 8.10.