Rakastetulla näyttelijällä Jukka Puotilalla, 66, on joka kesä harvinaisen selvät sävelet juhannukselle. Hän suuntaa silloin Etelä-Saimaan postikorttimaisemiin Taipalsaarelle, jossa hänen perheellään on ollut mökki vuodesta 1965.

– Kyllä juhannuksena tähdätään aina mökille. Se on perinne niiden nuoruuden hulinavuosien jälkeen, jolloin juhannuksia tuli vietettyä leirintäalueilla, Jukka kertoo Seiskalle Red Carpet -elokuvafestivaalin tiedotustilaisuudessa.

– Tiedossa on siis perinteistä mökkielämää. Tietysti toivon, että perhettäkin olisi mahdollisimman paljon paikalla, mutta kaikkien aikatauluista en toki tiedä.

Näyttelijälegenda Jukka Puotila nuoruutensa kesätyöstään: Sellaista huumoria ei enää mikään työpaikka ottaisi vastaan

Kesällä 1972 radioissa soi Irwin Goodmanin Oli simmarit, sammarit, kummarit ja pipo, kun 16-vuotias Jukka painoi töiden jälkeen hiukset hulmuten moottoripyörällään Punkaharjulle. Siellä sijaitsi tuohon aikaan suosittu Kultakiven lomakylä.

– Sinne kerääntyi hirveästi ihmisiä Helsingistä asti juhlimaan juhannusta. Meitä oli siellä noin 20 000 keskikesän juhlijaa, eli aika paljon. Mitään sen kummempaa ohjelmaa ei ollut. Vain bailaamista ja bailaamista!

Jukan ura näyttelijänä käynnistyi ylioppilasvuonna 1977, mutta jo sitä ennen nuorukainen esiintyi siviilisti myös eteläsavolaisella leirintäalueella.

– Jo silloin alkoi tarve päästä esiintymään. Mitään kokemusta ei ollut, mutta kai siellä Kultakivessä tuli porukkaa niin sanotusti viihdytettyäkin...

Jukka Puotilaa kosiskeltu turhaan eläkkeeltä takaisin näyttämölle – näyttelijälegenda kaipaa vain yhtä asiaa teatterista!

Soolona tehdyt prätkäreissut vaihtuivat myöhempinä kesinä poikaporukoiden ajomatkoihin. Jukan mukaan he olivat ”poikia pitkästä rivistä” eikä kenelläkään ollut tuohon aikaan tyttöystäviä – ainakaan ennen Kultakiveen pääsyä.

– Muistan sellaisenkin juhannuksen, kun pääsimme lähtemään aika myöhään töistä. Ajoimme yötä vasten Kultakiveen, ja saavuimme sinne vasta aamuviiden maissa.

Aurinko paistoi jo, kun pojat iskivät teltan pystyyn ja nostivat lonkerokorin takakontista teltan kupeeseen.

– Juhlat alkoivat heti aamuyöllä. Sellaista nuoren miehen rylläkkää ja yötöntä yötähän se oli!

Teatterityön rytmi jäi eläköityneelle Jukka Puotilalle päälle – ”Iltaisin hätkähdän, kun ei olekaan töitä!”

Nykypäivän aikataulutetussa maailmassa Jukkaa miellyttää yhä ajatus vuosikymmenien takaisesta ajasta, jolloin juhannustakin saatettiin viettää sen kummempia suunnittelematta ja kaikilla oli silti hauskaa.

– Kultakiven juttu oli nimenomaan se, ettei siellä ollut mitään ohjelmistoa. Suomen kesä oli olevinaan muka parhaimmillaan ja valtava määrä ihmisiä kohtasi toisiaan. Se oli mainiota.

Kävikö nuorella Jukalla flaksi juhannusyössä?

– Hahhaa! No joo, juhannustaikoja siellä kyllä tehtiin! Ihmisiinhän siellä tutustuttiin, Jukka nauraa paljonpuhuvasti.

Syövästä toipunut Jukka Puotila: ”Nyt olen löytänyt rajani – ja olen hyvässä kunnossa!”

Kovakuntoinen Jukka on jo usean vuoden vannonut terveellisten elämäntapojen nimeen. Juhannuksena hän kuitenkin suo itselleen makkaran jos toisenkin.

– Kyllä kesällä vedetään makkaraa, se on ihan selvä. Kaikkein parasta se on silloin, kun sen kypsyttää kiukaalla.

Jukalla on nykyään jo viisi lastenlasta, joista hän on tietysti hyvin onnellinen.

– Yritän olla heidän kanssaan mahdollisimman paljon, se on tärkeintä. Olen heille ukki, mikä oli itselleni aikoinaan vieras sana. Olen itse käyttänyt vaaria, mutta heille olen ukki.