Selviytyjät Suomesta nähtiin kaikkien aikojen kausi

Draamaa ja yllättäviä käänteitä on riittänyt, kun kuusitoista suomalaisjulkkista kisasi Selviytyjät Suomen voitosta ohjelman ensimmäisellä Suomessa kuvatulla kaudella. Kaudella on nähty ennennäkemätöntä juonittelua ja punottu esimerkiksi kuvio, jollaista ei ole koko maailmanlaajuisen formaatin historiassa nähty tiettävästi kuin kerran. (Elias Gouldin ja Kristian Heiskarin amulettien muilutus toiseen heimoon.) Takinkäännössä ja selkäänpuukotuksessa tehtiin varmasti jonkin sortin ennätys, sillä liittoja solmittiin joka suuntaan koko ajan, ja jotkut niistä pitivät ehkä viisi minuuttia. On ollut uhkailua, kiristystä ja lahjontaa. On ollut myös arveluttavia tilanteita, ja esiin on noussut kipeitä asioita. On keskusteltu kiusaamisesta ja sovinismista. On solvattu toisia alatyylisesti ja sovittu. Jokainen jakso on ollut suorastaan hengästyttävää katsottavaa.

En olisi mitenkään voinut uskoa alun alkaen, mikä jännitysnäytelmä kaudesta tulisi. Vähältä piti, etten jättänyt sitä kokonaan katsomatta, sillä ennakkoasenteineni en pitänyt mukana olevia tyyppejä kovin kiinnostavina, ja täytyy myöntää, että jotkut suorastaan ärsyttivät. Väärässä olin. Ehkä nyt viimeistään opin, ettei sillä ole oikeastaan niin suurta merkitystä, ovatko yksittäiset kilpailijat suuria nimiä tai muuten kiinnostavia paperilla. Kokonaisuus ratkaisee, ja vasta eristyksissä nälässä ja kurjuudessa nähdään, miten porukka toimii yhdessä ja mitä alkaa tapahtua. 

Yksi ohjelman kiinnostavimmista puolista julkkiskisassa on tietysti se, että pääsee näkemään tunnettujen ihmisten julkisuuskuvien taakse. Sitä lajia on tällä kaudella riittänyt. En tiennyt, millainen henkinen johdattaja Marianne Kiukkonen on, miten hauska tyyppi Karoliina Tuominen on, miten sitkeä sissi on Niko Saarinen tai millainen suloinen, fiksu ja rohkea nuori nainen on Joalin Loukamaa. En olisi osannut arvata, että pitäisin Suvi Pitkäsen suorapuheisuudesta, Kristianin mutkattomasta äijäenergiasta tai Eliaksen kimpoilevasta persoonasta. 

Niin mainio kuin kausi onkin ollut, tunteet ovat myös hieman ristiriitaiset. Ei kenenkään pitäisi tuntea itseään arvottomaksi ja kiusatuksi viihdeohjelman kuvausten vuoksi, kuten Juuso Karikuusi ja Kerttu Rissanen ovat kertoneet. Se ei ole viihdettä, eikä oikein. Uskon ja toivon, että tästä otetaan opiksi. Muilta osin ohjelma on ollut todella onnistunut ja koukuttanut enemmän kuin koskaan, enkä malta odottaa syksyä, kun uusi Selviytyjät palaa ruutuun. Joku voisi uusistakin kilpailijoista ajatella, että onpas taas sekalainen seurakunta valikoitunut mukaan, mutta tämän kevään kokemuksella ainakin itse tiedän paremmin.