Yle Areena

Oscar-palkittu Steve McQueen ruotii Britannian rotuhistoriaa viidellä tositarinalla

Elokuvasarja Small Axe kertoo Britannian afrokaribialaisen väestön kokemasta rotusorrosta eri vuosikymmeninä. Sarjan luonut ohjaaja Steve McQueen aloitti projektin kehittelyn jo yli kymmenen vuotta sitten. Nyt hän kertoo Katsolle, miksi aika oli viimein kypsä sarjan toteuttamiselle.

Tänään Yle Areenaan kokonaan julkaistava Small Axe on Oscar- ja BAFTA-palkitun Steve McQueenin ensimmäinen tv-ohjaus. Kyseessä on kokoelma elokuvia, jotka kuvaavat tummaihoisten ihmisten historiaa ja kokemuksia Britanniassa 1960-luvulta 1980-luvulle. Pituudeltaan elokuvat vaihtelevat reilusta tunnista yli kahteen tuntiin.

Vaikka tarinoissa on myös iloa, rakkautta ja musiikillista voimaa, kulkee niiden läpi punaisena lankana rakenteellinen rasismi ja sen vaikutus yhteiskunnallisiin instituutioihin, kuten kouluihin ja poliisivoimiin. Ytimessä ovat tavalliset ihmiset ja todelliset edelläkävijät, jotka omalla panoksellaan ja uhrauksillaan taistelivat sortoa vastaan. Bob Marleyn lyriikasta nimensä saanut sarja korostaa pienten tekojen merkitystä suuren muutoksen aikaansaamisessa. ”Jos te olette suuri puu, me olemme pieni kirves”, laulaa Marley 1973 julkaistussa kappaleessaan.

Hullu vuosi

Steve McQueen kertoo saaneensa idean sarjaan jo 11 vuotta sitten. Vaikka ohjaaja oli saavuttanut suurta menestystä esikoispitkällään Hunger, koki McQueen itsensä kertojana kuitenkin liian epävarmaksi.

– En ollut vielä tarpeeksi kypsä ja vahva kertomaan näitä tarinoita. Tarvitsin lisää etäisyyttä ja perspektiiviä. Minun oli pakko tehdä ensin muita asioita voidakseni palata aiheeseen, McQueen toteaa Katsolle etäyhteydellä.

Ohjaaja kuitenkin iloitsee, että sarja valmistui juuri vuonna 2020, joka on ollut poikkeuksellinen.

– Ensin George Floyd murhattiin ja sitten korona iski maailman polvilleen. Sen aiheuttamat tuhot myös mustien keskuudessa ovat olleet järisyttäviä. Sarja olisi voinut valmistua milloin tahansa, mutta sen osuminen juuri vuoteen 2020 tuntuu tarkoitukselliselta.

BBC pysyi uskollisena

Korona vaikutti myös Small Axe -elokuvien julkaisemiseen, sillä niistä kahden piti saada ensi-iltansa alun perin Cannesissa. Näin McQueenista olisi tullut ensimmäinen ohjaaja, jolla on samana vuonna kaksi elokuvaa festivaalin kilpasarjassa. Cannes kuitenkin peruttiin, ja elokuvat saivat maailmanensi-iltansa vasta syyskuussa New Yorkin festivaalilla.

– Isojen festivaalien tuki on toki merkittävää, mutta ennen kaikkea haluan kiittää BBC:tä. He ovat pysyneet projektin takana uskollisesti yli kymmenen vuotta. Olen heidän tuestaan äärimmäisen kiitollinen, sillä halusin elokuvat juuri BBC:lle. Nämä ovat kansallisia tarinoita, jotka ansaitsevat mahdollisimman laajan näkyvyyden. Olenkin sanonut, että halusin ennen kaikkea äitini voivan katsoa nämä elokuvat, McQueen nauraa.

Tulevaisuus on tärkein

Vaikka moni tarina perustuu tositapahtumiin ja tunnettuihin hahmoihin, McQueen kertoo sirotelleensa mukaan myös omia muistojaan ja kokemuksiaan.

– Kasvoin Länsi-Lontoossa, josta minulla on pääosin hyviä muistoja. Koulussani oli kaikki kansalaisuudet edustettuina, mikä teki siitä paratiisin. Myös perheemme ja sukumme oli suuri ja keskenään läheinen, mikä teki tuossa ympäristössä varttumisesta hienoa.

McQueen tunnetaan pelottomana elokuvantekijänä, joka ei kaihda vaikeita aiheita. Omasta rohkeudestaan Stevellä on kuitenkin pelkistetty käsitys.

– Minusta tuli peloton, kun ymmärsin, että me kaikki kuolemme jossain vaiheessa. Miksi siis pitäisi pelätä, koska kukaan meistä ei jää lopulta henkiin. Sitä suuremmalla syyllä haasteisiin pitää tarttua ja hypätä syvään päätyyn pää edellä, McQueen muotoilee.

Ohjaajan mukaan Small Axen kaltaisten teosten tärkein tehtävä on lopulta edistää ymmärrystä ja synnyttää keskustelua.

– Tällaiset elokuvat ovat hieman kuin scifiä. Ne paljastavat, mistä tulemme, miten pitkällä olemme ja ennen kaikkea, miten pitkälle meidän on päästävä. Juuri tulevaisuus on tärkein, koska emme pysty edistämään sitä ilman ymmärrystä menneisyydestä.

Small Axe -elokuvat Yle Areenassa sekä Teema & Femillä 5.6. alkaen

Mangrove – vallankumous Notting Hillissä (Teema & Fem 5.6.)

Yli kaksituntinen Mangrove kertoo Notting Hillissä 1960-luvulla sijainneesta ravintolasta, joka oli vuosia paikallispoliisin hampaissa. Sen puolustamiseksi järjestetty mielenosoitus 1970 johti historialliseen oikeudenkäyntiin, jossa Lontoon poliisin todettiin ensi kertaa syyllistyneen rotusyrjintään.

Lovers Rock – rakkautta reggaen tahdissa (Teema & Fem 12.6.)

Afrokaribialaiset eivät olleet tervetulleita klubeille vielä 1980-luvullakaan. Voidakseen nauttia musiikista ja toisistaan, juhlat piti järjestää yksityiskodeissa. Yhteen iltaan, yöhön ja aamuun sijoittuvan rakkaustarinan pääosassa on kaksi nuorta, jotka löytävät toisensa reggaeta ja rastafarismia sykkivistä kotibileistä. 

Red, White and Blue – mustan poliisin tarina (Teema & Fem 19.6.)

Mitä tapahtuu, kun afrokaribialainen toteuttaa unelmansa ja hakeutuu poliisiksi pimeimmän thatcherismin aikana? Koko sarjan ehkä vaikuttavin elokuva kertoo Britannian mustien poliisien yhdistyksen perustaneesta Leroy Loganista ja tämän uran raskaasta alkutaipaleesta.

Alex Wheatle – lastenkodista kapinalliseksi (Teema & Fem 26.6.)

Juuri täysi-ikäinen Alex Wheatle osallistuu kymmenien tuhansien muiden mukana vuoden 1981 Brixtonin kapinaksi kutsuttuihin mellakoihin. Vankeustuomiota istuessaan Alex löytää kirjallisuuden ja oman äänensä kirjoittajana. Nykyään Wheatle on palkittu kirjailija.

Education – Kingsley, ongelmalapsi (Teema & Fem 3.7.)

Steve McQueenin omiin kokemuksiin pohjaava tarina kertoo opetuksen epäoikeudenmukaisuudesta 1970-luvulla, kun suuri määrä lontoolaisia mustia lapsia siirrettiin tavallisen opetuksen piiristä ns. heikkolahjaisten kouluihin.


Teksti: Tuomas Riskala I Kuvat: Yle05.06.2021 01:00
Katso myös
Nämä Oscar-ehdokaselokuvat jo nähtävissä suoratoistopalveluissa
Huipputrilleri suoraan blu-raylle: Denzel Washington jahtaa sarjamurhaajaa
Palkittu brittidraama Life - elämässä eksyneet on kokonaisuudessaan nähtävissä Areenassa
Ikuisesti nuori – James Dean 90 vuotta