fbq
Matti_Ronka_1_d01308e79e.jpg

Matti Rönkä arvostaa dekkareissa tunnelmaa

Matti Rönkä peri vuonna 2003 Arvi Lindin paikan TV1:n Puoli yhdeksän uutisten pääuutistenlukijana. Kyseessä on yksi näkyvimmistä paikoista suomalaisessa mediassa, mutta sen lisäksi mies on opittu tällä vuosituhannella tuntemaan myös kirjailijana.

Avausromaani, Viktor Kärppä -nimisen inkerinsuomalaisen paluumuuttajan ja yksityisetsivän vaiheista kertova Tappajan näköinen mies, ilmestyi vuonna 2002. Kärppä-romaaneita on tullut sen jälkeen vielä seitsemän, ja väliin ovat mahtuneet vielä romaanit Eino ja Yyteet, joiden parissa Rönkä on toteuttanut muunlaisenkin romaanitaiteen kuin dekkarigenren kirjoittamista.

Rönkä kertoo, ettei ollut ennen omia kirjojaan mikään intohimoinen dekkareiden harrastaja.

– Tyylisuunnan valinta oli hyvin käytännönläheinen ratkaisu. Halusin kokeilla romaanin kirjoittamista ja luotin kyllä siihen, että saan paperille toimivia lauseita ja kiinnostavia episodeja, mutta romaanimuodon laajuus pelotti. Dekkarimainen juoni oli hyvä apuväline, joka piti kokonaisuuden koossa ja jonka ympärille pystyin sijoittamaan muita kirjallisia ideoitani, Rönkä kertoo.

Tämän ratkaisun jälkeen Röngän oli helppo päättää Tappajan näköisen miehen tarkempi tyyli.

Juttu jatkuu ilmoituksen jälkeen
Ilmoitus päättyy

– En lähtenyt kirjoittamaan vaikkapa skandinaavista, yhteiskunnallista poliisiromaania. Kärppä-kirjat ovat selkeitä pastisseja Raymond Chander -tyyppisistä amerikkalaisista yksityisetsiväromaaneista, kirjailija sanoo. 

– Olen kehittynyt kirja kirjalta vähemmän juonivetoiseksi kirjoittajaksi. Chandler onkin sanonut, että hyvä dekkari on sellainen, josta voi huoletta repiä pois 20 viimeistä sivua. Tämän kaltaisten romaanien viehätys perustuu erilaisten tunnelmien luomiseen, vetävään lauseeseen, satunnaisten sivuhenkilöiden tapaamisiin ja vastaavaan, ei niinkään jonkin rikostapauksen ratkaisemiseen.

Rönkä kertoi vuoden 2013 Levantin kyy -romaanin yhteydessä, että se jäisi viimeiseksi Kärppä-romaaniksi. Einon ja Yyteet-romaanin jälkeen tuli kuitenkin vielä vuoden 2019 Uskottu mies.

– Oli vielä kiinnostavaa palata seuraamaan Kärpän vanhenemista. Ensimmäisten romaaneiden energisestä ja naista kaipaavasta nuorukaisesta on tullut viisikymppinen mies lukulaseineen ja perhekuvioineen. Sinne sekaan voi laittaa paljon omia havaintoja ja kokemuksia vanhenemisesta ja vuosien kulumisesta, Rönkä kertoo.

Samanlaista lievästi omakohtaista kerrontaa on luvassa Röngän seuraavassa romaanissa, syksyllä ilmestyvässä Surutalossa.

– Se kertoo noin kuusikymppisestä miehestä, joka Helsingissä vietettyjen vuosien jälkeen palaa syntymäkotiinsa. Takana on menestystä, mutta mies yrittää yhä selvittää hankalan lapsuutensa vaiheita. Kirjassa käsitellään paljon vahvuuden ja heikkouden välistä suhdetta, ja se on selkeästi oman sukupolveni edustajan tarina, Rönkä kuvailee.

Rönkä ei ole sulkenut pois sitäkään mahdollisuutta, että Viktor Kärppäkin tekisi vielä paluun.

Juttu jatkuu ilmoituksen jälkeen
Ilmoitus päättyy

– Sekin on mahdollista, että tekisin dekkarin jostain muusta hahmosta. Mutta jos rikoskirjoihin palaan, niin Kärpässä on kyllä valmiina kiinnostava viitekehys. Seuraan myös koko ajan Venäjän tilannetta, joka on olennainen Kärppä-kirjoissa, Rönkä kertoo.

– Kustantaja toki varmasti haluaisi, että Kärppä-aiheisia kirjoja tulisi tasaisin väliajoin, jotta hahmo ei pääse unohtumaan. Kirjat ovat kuitenkin aina noin kahden vuoden rupeamia, ja esimerkiksi nyt mieli on vielä Surutalon parissa. Valmiita suunnitelmia seuraajasta ei ole olemassa. 

Viktor Kärppä on loikannut kirjojen sivuilta myös eläviin kuviin. Vuonna 2011 MTV3:lla esitettiin kahdeksanosainen sarja Tappajan näköinen mies, ja vuonna 2016 puolestaan ilmestyi samanniminen elokuva. Niissä molemmissa Kärppänä nähdään Samuli Edelmann.

Vaikka molemmilla teoksilla on sama nimi, niin tarinallisesti elokuva on jatkoa tv-sarjan vaiheille, ja sen pohjatekstinä on viides Kärppä-romaani Tuliaiset Moskovasta.

– Varsinkin televisiosarjasta pidin todella paljon. Se oli ihmissuhdevetoinen, ja tarinassa oli säilytetty sellaisiakin hahmoja, jotka eivät ole itse pääjuonen suhteen välttämättömiä. 

– Elokuvasta tulee helpommin toiminta- ja juonivetoinen. Tappajan näköinen mies -elokuva oli näyttävä ja jännittävä, mutta… Sarja viehätti minua enemmän, sanotaan näin, Rönkä pyörittelee.

Seuraa meitä somessa