Squid Game oli vähällä jäädä kokonaan tekemättä

Vain kuukausi julkaisustaan Squid Gamesta on tullut Netflixin kaikkien aikojen katsotuin sarja. Suoratoistojätti paljasti viime viikolla, että sen käyttäjistä peräti 142 miljoonaa katsoi korealaista selviytymisdraamaa neljän ensimmäisen viikon aikana. Tämä tarkoittaa kahta kolmasosaa maailman kaikista Netflix-tilaajista. Sarja nousi ykköspaikalle 94 maassa, ja sen buustaamana palvelun uusien tilaajien määrä kasvoi 4,4 miljoonalla vuoden kolmannella neljänneksellä.

Squid Gamen menestys on todella hämmästyttävää. Siitä huolimatta, että sarja edustaa korkeimpia mahdollisia K-draaman tuotantoarvoja. K-draama on Etelä-Korean elokuva- ja tv-teollisuudesta käytetty lyhenne, aivan kuten K-pop, jolla viitataan maan massiivisen suosittuun popmusiikkiteollisuuteen. Varsinkin Itä-Aasian markkinoilla K-draaman tuotantoja on pidetty jo pitkään suuressa arvossa.

Vaikka Squid Gamen luomiseen osallistui satoja ihmisiä, on se pohjimmiltaan yhden miehen show. Sarjan ideoinut, käsikirjoittanut ja ohjannut Hwang Dong-hyuk suunnitteli tekevänsä aiheesta alun perin elokuvan. Vuonna 2008 Hwang oli saanut juuri valmiiksi esikoispitkänsä My Father, tunteisiin vetoavan tositarinan biologisia vanhempiaan Etelä-Koreasta etsivästä amerikkalaissotilaasta, joka ei menestynyt odotetusti. Hwang kulutti aikaansa kahviloissa lukemalla japanilaisia manga-sarjakuvia, kuten Battle Royalea ja Liar Gamea. Molemmat teokset vaikuttivat Squid Gamen tarinaan, jossa 456 taloudelliseen ahdinkoon ajautunutta korealaista osallistuu brutaaliin, lastenleikeistä mallia ottavaan selviytymispeliin.

– Olin tuohon aikaan puilla paljailla ja pohdin, miten pärjäisin vastaavissa peleissä. Ne olivat kuitenkin liian monimutkaisia ja päätin keskittyä lastenleikkeihin, Hwang kertoo Varietylle.

Squid Gamen kirjoittaminen oli pitkä ja työläs prosessi. Hwang kertoo työstäneensä kahta ensimmäistä jaksoa peräti puoli vuotta. Kukaan ei ollut kiinnostunut konseptista, ja äitinsä ja isoäitinsä kanssa asuva Hwang joutui jopa kanittamaan työtietokoneensa saadakseen rahaa.

– Yli kymmenen vuotta sitten ideaa pidettiin liian epärealistisena ja väkivaltaisena televisiolle. Niinpä kanavat, rahoittajat ja jopa näyttelijät hylkivät sitä. Nyt maailma on muuttunut ja moni pitää sarjaa täysin uskottavana.

Muun maailman tavoin myös Etelä-Korea on entistä jakautuneempi köyhiin ja rikkaisiin, altavastaajiin ja etuoikeutettuihin. Aihe resonoi ja koskettaa ihmisiä, mikä näkyy myös Oscar-voittaja Parasiten (2019) menestyksenä.

– Halusin luoda allegorian modernin kapitalistisen yhteiskunnan äärimmäisestä kilpailuvietistä. Kilpailusta, jossa panoksensa on elämä. Siksi oli tärkeää käyttää hahmoja, jollaisia voimme tavata todellisuudessa. Yksinkertaisten ja helposti ymmärrettävien lastenleikkien ansiosta katsoja pystyy puolestaan samastumaan täysillä hahmoin eikä kuluttaa aikaansa monimutkaisten sääntöjen opetteluun, Hwang toteaa.

Kyllästyttyään kaupittelemaan sarjaa Hwang jatkoi elokuvauraansa seksuaalista häirintää kuvaavalla draamalla Silenced (2011), musiikkikomedialla Miss Granny (2014) ja historiallisella toimintatrillerillä The Fortress (2017). Kaikki olivat isoja hittejä, varsinkin Miss Granny, jonka uusintaversio-oikeudet on myyty seitsemään maahan.

Menestys elokuvissa rohkaisia Hwangia viimeistelemään Squid Gamen käsikirjoituksen. Myös maailma ja sen asenteet olivat muuttuneet. Merkittävintä oli kuitenkin Netflixin asettuminen Aasiaan ja yhtiön varhainen ymmärrys Etelä-Korean markkinoiden ja tuotantojen arvon päälle. Netflix myös tajusi Squid Gamessa kuvatun verisen luokkataistelun kuvastavan polarisoitunutta maailmaa ja sen jakautuneita tuntoja.

Vuonna 2019 yhtiö maksoi sarjasta vajaat 21,5 miljoonaa dollaria ja päästi sen tuotantoon. Nyt Netflix arvioi Squid Gamen arvoksi liki 900 miljoonaa.