Sarja-arvostelu: Kotimainen scifisarja Jälkeläiset tähtää korkealle
Elisa Viihteen alkuperäissarjaksi tuotettu Jälkeläiset on tyylikäs ja ajatuksia herättävä tieteistrilleri, jonka juuret ovat todellisessa geenimuuntelussa. Lähitulevaisuuteen sijoittuvan sarjan ideoinut ja puoliksi käsikirjoittanut tanskalainen Valeria Richter kertoo inspiroituneensa 2012 löydetystä työkalusta, jolla voidaan leikata ja muokata ihmisen dna:ta.
Jälkeläisten päähenkilö Liv (Nika Savolainen) kärsii kroonisista kivuista, joihin hän ei ole saanut lääketieteellistä selitystä. Asiat muuttuvat, kun Livin dna-näyte varastetaan biopankista ja hän kohtaa murtoa henkilökohtaisista syistä tutkivan tietoturvallisuusagentti Volfin (Elmer Bäck). Liv kiinnostaa myös biotiedeyhtiö Risea johtavia sisaruksia (Matleena Kuusniemi ja Antti Virmavirta), jotka haluavat nostaa yhtiönsä geenimuuntelun etulinjaan.
Vaikka todellisen geenimuuntelun uhat ja mahdollisuudet välkkyvät sarjan taustalla, on itse tarina viihdyttävä sekoitus psykokineettistä kioskipokkariproosaa ja klassista ajojahtikerrontaa. Noin kymmenen vuoden päähän sijoittuva juoni jalostuu henkilödraamasta cronenbergiläisiä sävyjä saavaksi biotrilleriksi. Livillä on pelottavia voimia, jotka resonoivat etenkin Cronenbergin Scannersia (1981) ja Brian De Palman Pahan voimaa (1978). Richter ja toinen käsikirjoittaja Minna Panjanen ovat selvästi opiskelleet lajityypin klassikoita, mutta tyylillisistä ratkaisuista kiitos lankeaa ohjaaja Akseli Tuomivaaralle (Korso).
Jälkeläisten uskottava, minimalistinen futurismi kiteytyy erinomaisiin lokaatiovalintoihin, jotka hyödyntävät uusinta ja moderneinta Helsinkiä. Myös tässä suhteessa sarja rinnastuu Cronenbergiin, joka hyödynsi taitavasti Toronton postmodernia arkkitehtuuria etenkin varhaistöissään. Jälkeläisten ääniraidalla kuullaan Timo Kaukolammen ja Tuomo Purasen vangitsevaa ja sopivasti pahaenteistä ambient-maalailua, joka tukee sarjan kuvakerrontaa loistavasti.
Useista Elisa Viihteen trillerisarjoista tuttu Nika Savolainen (Bullets, Huone 301) toimii hyvin Jälkeläisten pääroolissa. Savolaisen olemuksessa on tiettyä etäisyyttä sekä eteerisyyttä, joka saa aikaan kiehtovan haurauden ja salaperäisyyden yhteisvaikutelman. Myös Elmer Bäck vakuuttaa syvää henkilökohtaista traumaa kantavana tietoturva-agenttina, jonka tarve selvittää Risen ja biopankkimurron yhteys kasvaa uskottavaksi pakkomielteeksi. Matleena Kuusniemeä ja Antti Virmavirtaa on aluksi hieman vaikea mieltää merkittävän biotiedeyhtiön vallanhaluiseksi perustajapariksi, kunnes roolituspäätökseen vain yksinkertaisesti sopeutuu.
Muutaman täytteeksi tarkoitetun sivujuonteen ja -hahmon poistamalla Jälkeläisistä olisi saanut vielä napakamman kuusijaksoisen kokonaisuuden. Vaikka kahdeksanosaisessa sarjassa onkin ilmaa, onnistuu se silti pitämään mielenkiinnon yllä alusta loppuun. Tähän eivät likimainkaan kaikki kotimaiset sarjat kykene, eivätkä etenkään genreltään ja teemoiltaan yhtä kunnianhimoiset kuin Jälkeläiset.