Sarja-arvostelu: Harjunpäässä heittäydytään poliisiarjen hirveyksiin
C More ja Elisa Viihde suoltavat kilvan ulos kotimaisia rikossarjoja. Niitä toki katsotaan ja kulutetaan, mutta silti kiireinen tekeminen näkyy myös laadussa. Jotkut uusista dekkareista tuntuvat väkisin väännetyltä suoratoistosisällöltä. Sama pätee kehnosti käsikirjoitettuihin komediasarjoihin.
C Moren Harjunpää on ollut kuitenkin yksi alkuvuoden kiinnostavimmista uutuuksista. Sarjan pohjalta löytyvät Matti Yrjänä Joensuun dekkarit ovat kotimaisen rikoskirjallisuuden klassikoita, jotka loivat Suomessa uudenlaisen, dokumentaarisen poliisiromaanin. Ne sijoittuvat kuitenkin pääosin 1980-luvulle, jonka vuoksi tarinat on pitänyt modernisoida.
Ihmiskuvaukseltaan tarkan ja empaattisen Joensuun tarinoissa rikoksia muokkaa tekijöiden psyyke ja yhteiskunnan tukipilareiden pettäminen. Tämä näkyy myös sarjassa, joka korostaa rikosten raaistumista ja poliisiarjen muuttumista entistä ahdistavammaksi. Harri Virtasen käsikirjoittama sarja suorastaan syleilee inhorealismia jaksoissa, joissa Harjunpää vierailee oksettavan brutaalin perhesurman rikospaikalla tai löytää lohduttoman yksinäisyyden keskellä jo pitkään lahonneen vanhuksen ruumiin. Maailman onnellisimmaksi valitulla kansalla on oikeasti helvetin paha olla, toteavat Virtanen ja muut sarjan tekijät – osin täysin perustellusti.
Myös kasvava naisviha ja nuorison raaistuminen nousevat tapetille sarjan ensimmäisissä tarinoissa Harjunpää ja ahdistelija ja Harjunpää ja poliisin poika. Molempien kertomusten kliimaksit viedään synkkyydessään ääripisteeseen. Kyseessä on lohduttomuuden taso, jossa on vaarana kompastua tahattomaan itseparodiaan. Sarja onnistuu kuitenkin välttämään tämän hiuksenhienosti.
Parasta Harjunpäässä ovat näyttelijäsuoritukset. Nimiosassa nähtävä Olli Rahkonen on raikas ja sympaattinen valinta mieheksi, joka tekee kutsumustyötä pahuuden ja inhimillisen kärsimyksen parissa joka päivä, potee siitä syvää ahdistusta, ja saa hetken vapautuksen palatessaan perheensä luo pieneen viheriöivään koti-Edeniin lähijunalla. Myös Olga Temonen tuntuu miellyttävän aidolta ja maanläheiseltä Harjunpään työparina.
Huomenna julkaistaan päätöstarina Harjunpää ja rautahuone, joka on Pahanhautoja-ohjaaja Hanna Bergholmin käsialaa. Aiemmista osista vastannut Matti Kinnunen on tehnyt hyvää työtä valaessaan sarjalle peruskiven, jolle Bergholm rakentaa kiinnostavan omaäänisen minitrillerin. Tarina on myös ensimmäinen, jossa murhaajaa ei paljasteta heti alussa.
Lue myös: Uusi Harjunpää-poliisisarja alkaa: "Sarja menee realismissaan erittäin pitkälle"
Lue myös: Harjunpää-rooli otti koville – rankimmat jutut tulivat Olli Rahkosen uniin