Palaako Timo Koivusalo kameran eteen? Näin hän vastaa

Viihdetaitelija, elokuvaohjaaja ja -tuottaja Timo Koivusalo kertoo tekevänsä vain elokuvia, jotka hän itse haluaisi nähdä. Timolle mieluinen tapa tehdä käsikirjoitusta on kirjoittaa tummat ja vaaleat raidat vierekkäin. Ohjaaja kertoo työskentelystään Katson haastattelussa.

– Lempilajini on, ja se on oikeastaan mukana kaikissa elokuvissani, että vaikka olisi hassunhauska hetki menossa, siinä on pieni surumielisyys ja haikeus läsnä. Ja sama toisin päin, haikeudessa on mukana pieni pilke ja toivonkipinä, Timo kertoo.

– Olen aina rakastanut tällaista niin kutsuttua chaplinimaisuutta, hän sanoo viitaten Charlie Chapliniin.

Itsekin kameran edessä työskennellyt Timo uskoo, että näyttelijäntyön kokemuksesta on apua ohjauksessa ja käsikirjottamisessa. Oma historia auttaa muun muassa siinä, että miten ja mitä näyttelijöiltä voi pyytää kuvaustilanteissa.

– Varsinkin kuvatessa osaa lukea paremmin näyttelijöiden fiiliksiä. Kirjoittaessa se auttaa pohtimaan, miten kohtaukset voisi toteuttaa.

– Näyttelijä on kuitenkin yllättävän alaston kameran edessä, kun töitä tehdään omalla persoonalla.

Ohjaaja kertoo, että yleisesti ottaen käsikirjoitusta seurataan melko tarkasti elokuvien kuvauksissa.

– Monesti ajatellaan, että näyttelijät improvisoivat paljon, mutta tosi vähän itse asiassa.

– Kun näyttelijä tarjoaa jotain herkullista, sitä voidaan käyttää lopullisessa versiossa. Yleensä kuitenkin on helpompaa, kun sanat ovat valmiina suussa ja he tuovat siihen oman tulkintansa mukaan.

Näyttelijän tärkein ominaisuus on kuunnella, Timo avaa.

– Sitä ei välttämättä ajattelisi, että asia on näin. Vaikka tietäisi tasan tarkkaan, mitä vastanäyttelijä sanoo, on kuunneltava ja reagoitava tilanteeseen ikään kuin se tapahtuisi ensimmäistä kertaa. Se on ehdottomasti tärkein taito näyttelijänä.

Hyvä ilmapiiri avainroolissa

Timon kanssa työskennelleet kehuvat ilmapiiriä hänen elokuviensa kuvauksissa. Jokainen otetaan huomioon ja heistä huolehditaan.

– Ensinnäkin minulle on tärkeää, ettei kukaan ole toista korkeampi tai tärkeämpi. Jokainen tiimistä on minulle samanarvoinen. Usein yritän keventää tilannetta. Olen huomannut, että vaikka aivot raksuttaisivat täyttä häkää, suu käy samaa tahtia eri asiasta ja saatan naurattaa porukkaa, jotka usein tekevät sen myös itse.

– Ainoastaan silloin, kun on hyvä ja turvallinen tunnelma, ihminen voi antaa parastaan. Jos kuvauksissa raivotaan, huudetaan tai siellä on pelon ilmapiiri, niin kukaan ei voi tehdä parastaan missään ammatissa.

Tärkeää miehelle onkin luoda leppoisa ja salliva tunnelma, jossa kaikki huomioidaan. Uusimassa elokuvassaan Pelle Hermanni ja hypnotisoija ohjaajalla on näyttelijäkaartissa lapsia.

– Kun on lapsinäyttelijöitä, on erittäin tärkeää, että heistä pidetään hyvää huolta.

– Näytteleminen on leikkiä, ja lapsethan osaavat sen luonnostaan. Ammattilaiset puolestaan joutuvat opettelemaan sen uudestaan Teatterikorkeakoulun tai kokemuksen kautta, mikä on hauska kiemura.

Näin Vesa Vierikosta tuli Pelle Hermanni – yllättävä isyysmuisto heräsi henkiin

Takaisin kameran eteen?

Timo nähtiin 1990-luvulla elokuvissa ja tv-sarjoissa Pekko Aikamiespoikana, mutta kaipaako hän enää kameran eteen?

– Eipäs nyt pelotella Suomen kansaa, Timo naurahtaa.

Pyöreitä vuosia täyttäessään Timo teki keikkaa. Mukana olivat kaikki hänen tekemänsä kappaleet, ja myös Pekko esiintyi lavalla. Komiikka, jota hahmo tarjoilee, upposi edelleen yleisöön.

– Pekkoa toivotaan aika paljon, joten on se käynyt mielessä. Voihan sitä ajatella ja haaveilla, että Pekko vielä palaisi, mutta en tiedä onko aika enää sellainen.

– Totuuden nimissä täytyy kuitenkin sanoa, että en ole sillä tavalla näyttelijä, vaan se perustui siihen hahmoon ja karikatyyriin. Suomessa on valtavasti loistavia ammattilaisnäyttelijöitä, että ehkä on parempi antaa heidän tehdä nämä hommat kunniallisesti.