Näkökulma: The Last of Us lunasti korkeat odotukset ja sai kaipaamaan The Walking Deadin parhaita kausia
Viikko sitten päättynyt The Last of Us rikkoi HBO Max -suoratoistopalvelun katsojaennätyksen Suomessa ja muualla Euroopassa. Menestys oli odotettua, sillä The Last of Us perustuu yhteen kaikkien aikojen suosituimmista videopeleistä.
Sarja myös julkaistiin ennennäkemättömällä mediarummutuksella. Tämäkään ei ollut yllätys, sillä HBO Maxin omistava Warner Bros. Discovery oli sijoittanut The Last of Usin tekemiseen liki sata miljoonaa dollaria. Enemmän kuin mihinkään toiseen sarjaan Game of Thrones -universumin ulkopuolella.
The Last of Us oli Warner-Discoveryn laskelmoitu vastaveto Amazonin Taru sormusten herrasta: Mahtisormukset -sarjalle, joka jätti varjoonsa HBO Maxin samaan aikaan julkaiseman House of the Dragonin. Toisaalta HBO Max oli jo pitkään etsinyt ensimmäistä Game of Thronesin jälkeistä hittiään, joka haastaisi vakavasti Netflixin Squid Gamen ja Stranger Thingsin kaltaiset genreilmiöt. The Last of Us lunasti myös nämä odotukset.
Itse en tiennyt pelistä mitään ryhtyessäni katsomaan sarjaa. Tiesin vain, että kyseessä olisi jälleen yksi jälkiapokalyptinen toimintadraama, jossa eloonjääneet yrittävät selviytyä zombimaisen viruksen romahduttamassa maailmassa.
Päätähti Pedro Pascal lisäsi kiinnostustani, sillä olen fanittanut tätä karismaattista chileläissyntyistä näyttelijää aina Netflixin Narcos-sarjan ensimmäisestä kaudesta lähtien. Todellinen löytö oli sen sijaan Bella Ramsey, joka valittiin Ellien osaan yli sadan kalkkiviivoille päässeen hakijan joukosta.
On juuri näyttelijöiden ja näille käsikirjoitetun draaman ansiota, että The Last of Us toimii niin hyvin. Enemmän kuin kauhua ja jälkiapokalyptista seikkailutoimintaa sarja on samastuttavaa henkilödraamaa, joka käsittelee nerokkaasti perheen ja vanhemmuuden sekä ystävyyden ja kumppanuuden, myös rakkauden tematiikkaa. The Last of Us toi mieleen The Walking Deadin parhaat kaudet, jolloin zombisarjan hahmoista jaksoi vielä välittää viikosta toiseen.
Sarjakolumni: Bansheessa seksin ja väkivallan määrä on vakio
Muutamat jaksot nousivat välittömästi klassikoiksi, kuten Nick Offermanin (Pam & Tommy) ja Murray Bartlettin (The White Lotus) tähdittämä kolmososa, joka kaltaista rakkaustarinaa ei ole vielä nähty yhdessäkään vastaavassa genresarjassa.
Myös Melanie Lynskey (Yellowjackets) kostonhimoisena kapinajohtajana sekä Scott Shepherdin (The Young Pope) suoritus toiseksi viimeisessä jaksossa kannibalismiin ajautunutta yhteisöä johtavana Davidina tekivät hyytävän vaikutuksen.
Kyseisen jakson ohjannut iranilais-tanskalainen Ali Abbasi (Raja, Holy Spider) sai kunnian ohjata myös sarjan päätösosan, jonka katarttinen verilöyly onnistui hätkähdyttämään jopa kahdeksan jakson jälkeen. Toisaalta finaalin silmitön väkivalta oli perusteltua ja sidottu taitavasti osaksi juuri sitä, mistä sarja pähkinänkuoressa kertoo: vanhemman ehdottomasta rakkaudesta lapseensa.