Mika ja Elisa Aaltola eivät jaa samoja poliittisia näkemyksiä – kertovat tv:ssä erikoisesta lapsuudestaan

Mika Aaltola ja hänen sisarensa Elisa Aaltola kertovat epätavallisesta lapsuudestaan ja eriävistä poliittisista näkemyksistään Efter nio -keskusteluohjelmassa 4. maaliskuuta.

Mika oli vastikään presidenttiehdokkaana, ja Elisa oli huolissaan veljensä jaksamisesta.

– Olin todella ylpeä Mikasta, että hänellä oli rohkeutta lähteä presidenttikisaan. Vaatihan se aikamoista pokkaa, Elisa pohjustaa.

– Samalla olin huolissani, koska tuli myös sitä negatiivista palautetta. Silloin pohdin, miten Mika kestää, koska tunnen hänet siskona enkä poliitikkona, hän jatkaa.

Sisarukset eivät jaa samanlaisia poliittisia näkemyksiä, joten Mikan kampanjointi aiheutti ristiriitaisia tunteita.

– Olen kirkosta eronnut, ja hän korosti sitä uskoa. Hän oli varmasti enemmän keskellä tai oikealla kuin minä. Olen selvästi vasemmalla ja hyvin liberaali. Tässä oli sellaista jännitteisyyttä, että välillä mietin, mitähän sieltä vielä tulee. Tämä asetti kiinnostavankin position, että perheen sisällä voi olla arvoeroja, hän kertoo.

Elisan mielestä on tärkeää tulla toimeen eriävistä mielipiteistä huolimatta. Ohjelman juontaja Eva Kela kysyy, onko helppoa tulla toimeen erilaisista näkemyksistä huolimatta.

– Ihmiset rakentavat toisistaan helposti olkiukkoja. Perhe tietysti on läheinen asia, että niiden lävitse näkee. Julkisuus nykyään perustuu aika paljon siihen, että rakennetaan keinotekoinen hahmo, koska se on helpommin pureskeltavissa. Se on harmi, koska meistä kaikista löytyy nyansseja, Mika pohtii.

Sisarukset kertovat olevansa läheisiä. Kun Elisa luuli kuolevansa, Mika tuki siskoaan.

Mika Aaltola tunnustaa tv:ssä: "Ruotsini ei ole riittävän hyvä"

Mika ja Elisa ovat jo lapsuudessaan tottuneet ristiriitoihin ja eriäviin mielipiteisiin. Heidän äitinsä on konservatiivinen ja vahvasti uskossa. Isä puolestaan liberaali, filosofi ja uskoi vapaaseen ajatteluun.

– Meillä kotona kannustettiin keskusteluun. Me väiteltiin tosi paljon filosofiasta, taiteesta, historiasta, politiikasta ja uskonnosta. Aiheesta kuin aiheesta meillä kyllä väiteltiin palavasti. Se oli kivaa, koska se ei ollut riitelyä, Elisa muistelee.

– Siinä saattoi ottaa eri puolia. Ei tarvinnut aina olla vahvasti jotain mieltä, mutta kokeilla, että kantaako tämä väittämä ja avaako se lisää polkuja. Se on yksi rakkauden muoto, kun pyrkii saamaan selville, millaisia ajatuspolkuja voi viljellä, ja mitä toisella on mielessä, Mika komppaa.

Sisarukset kokevat, että lapsuus kehotti heitä itsenäiseen ajatteluun. Heille ei jaettu valmiita ajatusmalleja, tärkeintä oli perustella oma näkemyksensä. Mika kertoo isän jakaneen pisteitä keskusteluista. Lapset toisinaan kilpailivat noista pisteistä. Aaltolan sisaruksille isä oli guru, joka oli työnsä vuoksi paljon pois kotoa.

– Äiti oli aina läsnä ja kannusti vähän samanlaiseen asioihin perehtymiseen. Hän luki paljon ääneen. Kun Elisa oli pieni, Dostojevskiä luettiin ja kahlattiin tuotantoa läpi, Mika muistelee.

Maailman kirjallisuus tuli siis jo pienestä pitäen heille tutuksi. Perheen äiti luki myös isälle ääneen kirjoja.

– Teininä salaa vähän raotin ovea sunnuntaiaamuisin, että sain kuulla, kun äiti luki ja isä kuorsasi tyytyväisenä, Mika kertoo nuoruudestaan.

Mika työskentelee Ulkopoliittisen instituutin johtajana. Elisa puolestaan on eläinfilosofi ja Turun yliopiston dosentti.

Efter Nio maanantaisin Yle Teema & Fem -kanavalla kello 21.