Elokuva-arvostelu: Loistavan Oona Airolan tähdittämä Ohjus muistelee vuoden 1984 kriisiä hämmentävän rikkain tuntein

Ohjus-elokuva on odotettu elokuvatapaus, sillä Miia Tervon edellinen elokuva, vuoden 2019 Aurora tyhjensi Jussi-gaalan palkintopöydän seitsemällä pystillään.

Ohjus

***

Kotimaiset elokuvat ovat jälleen kääntäneet katsettaan lähihistorian tositapahtumiin. Esimerkiksi viime vuonna ensi-iltaan tuli traagisesta patruunatehtaan räjähdyksestä kertonut Lapua 1976, ja nyt julkaisunsa saa hieman toisella tavalla dramaattinen Ohjus. Sen taustana on tapaus, jossa Neuvostoliiton maaliohjus eksyi joulukuussa 1984 reitiltään ja syöksyi Inarijärveen.

Ohjuskriisi on tarinassa enemmänkin inspiraationa ja taustana, ja huomio keskittyy fiktiiviseen ihmissuhdekuvioon. Oona Airolan taidokkaasti näyttelemä Niina on paikallislehden toimittajaksi vahingossa ajautuva yksinhuoltajaäiti, joka innostuu selvittelemään ohjusselkkauksen taustoja. Henkilökohtaisessa elämässään hänellä on taakkanaan vankilasta vapautuva väkivaltainen aviomies.

Miia Tervon TV-debyytti Lovi yhdistelee kauhua ja murhamysteeriä – näyttelijät nuoria ensikertalaisia

Tapahtumien tiimellyksessä uudeksi rakkaaksi löytyy hävittäjälentäjä Kai. Arasta Niinasta kehkeytyy lopulta sisukas toiminnan nainen, joka vetää rajoja moneen suuntaan.

Elokuva alkaa vetävästi ja hauskastikin, mutta keskikohdan paikkeilla jutun juoni on pikkuriikkisen kateissa. Ohjus on tarinallisilta teemoiltaan rikas, mutta juonteita on niin monta, ettei niistä mihinkään saa täydellistä otetta.

Ennen kaikkea Airolan paneutuva näyttelijäsuoritus (jälleen kerran!) ja Tervon sinällään sujuva ohjaustyö pelastavat kuitenkin paljon. Lopussa tunteitakin pystytään jälleen nostattamaan koskettavuuteen asti.

Hämmentävyys saattaa siis olla hyväkin juttu – katsoja joutuu huomaamaan, että äskenhän minä nauroin vedet silmissä ja minuutin päästä poskille valuvatkin surun kyyneleet.

Draamakomedia. O: Miia Tervo. N: Oona Airola, Tommi Korpela, Hannu-Pekka Björkman. (Suomi 2024). 115 min.