fbq
the_guilty_3faefce000.jpg

Jake Gyllenhaal on synkkien roolien positiivinen mestari

Parikymppisen Jake Gyllenhaalin unisen utuiset silmät olivat täydellinen valinta kuvastamaan Donnie Darkon, surrealistiseen lähiöpainajaiseen sotkeutuvan kasariteinin, sielunelämää ohjaaja-käsikirjoittaja Richard Kellyn maineikkaassa esikoispitkässä.

Tänä keväänä 20-vuotisjuhliaan viettävä Donnie Darko teki Kellystä hetkeksi uuden Hollywoodin kuumimman nuoren ohjaajan, jonka ura katkesi yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin. Gyllenhaalin tie tähtiin oli puolestaan vasta aluillaan.

Herätettyään lisää huomiota muutamassa indie-elokuvassa, kuten Jennifer Anistonin rinnalla Mike ”The White Lotus” Whiten käsikirjoittamassa Kiltissä tytössä (2002), Gyllenhaal lunasti ensimmäisen ison Hollywood-roolinsa tieteistrillerissä The Day After Tomorrow (2004). Vuosi 2005 oli käänteentekevä, sillä tuolloin saivat ensi-iltansa perätysten Ang Leen Brokeback Mountain ja Sam Mendesin Merijalkaväen mies, jossa Gyllenhaal esittää Persianlahden sotaan joutuvaa nuorta sotilasta. Rooli ja elokuva olivat mielenkiintoisia, mutta jäivät tyystin Leen mestariteoksen varjoon. Kahden nykyaikaisen cowboyn traaginen rakkaustarina toi Oscar-ehdokkuuden Gyllenhaalille sekä Heath Ledgerille.

– Homoroolien esittämiseen liittyi vielä tuolloin vahva leima, jota kavahdettiin. Meille molemmille oli tärkeää pystyä rikkomaan tuo leima, Gyllenhaal toteaa The Sunday Timesin tuoreessa haastattelussa.

David Fincherin mestarillinen sarjamurhaajadraama Zodiac (2007), poliittinen trilleri Rendition – poikkeuksellinen luovutus (2007) ja synkän tanskalaisdraaman uusintaversio Brothers (2009) toivat Gyllenhaalille lisää tunnustusta tummien elokuvaroolien taitajana. Aivan kuin Jake oli itsekin hätkähtänyt rooliensa jatkuvaa synkkyyttä, sillä näyttelijä päätyi seuraavaksi köpöön fantasiaseikkailuun Prince of Persia: The Sands of Time (2010) ja romanttiseen draamakomediaan Love and Other Drugs (2010). Filmit floppasivat ja ajoivat Gyllenhaalin takaisin entistä rosoisempiin elokuviin.

Juttu jatkuu ilmoituksen jälkeen
Ilmoitus päättyy

David Bowien poikanakin tunnetun Duncan Jonesin nokkela scifitrilleri Source Code (2011), katurealismia sykkivä Poliisit (2012) ja ohjaaja Denis Villeneuven rautainen trillerikaksikko Vangitut (2013) ja Enemy (2013) aurasivat tietä Gyllenhaalin toistaiseksi kipeimmälle roolille elokuvassa Nightcrawler (2014). Amerikkalaisen uutismedian verenhimoa rankasti kritisoiva jännitysdraama esittelee kymmenen kiloa laihduttaneen Jaken sottaisia rikospaikkoja dokumentoivana freelance-videokuvaajana. Päinvastainen muodonmuutos nähtiin Antoine Fuquan ohjauksessa Southpaw (2015), jossa Jake esittää henkilökohtaiseen kiirastuleen ajautuvaa nyrkkeilijää.

Gyllenhaal on pysynyt uskollisena tyylilleen viimeiset kymmenen vuotta ja valinnut pääosin ohjaajalähtöisiä projekteja, kuten Jean-Marc Valléen Demolition ja Tom Fordin Yön eläimet, jotka ovat kaukana monen Hollywood-tähden suosimasta valtavirrasta.

Korealaisen mestarin Bong Joon Hon fantasiadraama Okja (2017) aloitti puolestaan yhteistyön Gyllenhaalin ja Netflixin välillä. Suoratoistopalvelun tuottama Velvet Buzzsaw (2019) toi Gyllenhaalin takaisin yhteen Nightcrawlerin luoneen Dan Gilroyn kanssa. Los Angelesin nykytaidemaailmaa hapokkaasti satirisoiva kauhuelokuva antoi Gyllenhaalille uuden mahdollisuuden esittää biseksuaalia hahmoa itseriittoisen kriitikon muodossa. Elokuva syvensi entisestään tähden ja Netflixin välistä suhdetta, joka johti Syyllisen valmistumiseen suoratoistopalvelun rahoilla.

Gyllenhaal osti itse tanskalaisen Gustav Möllerin elokuvan Den skyldige uusintaversio-oikeudet välittömästi sen aiheutettua sensaation Sundance-festivaalin maailmanensi-illassa 2018. Amerikkalaisen version käsikirjoittajaksi tuottaja-tähti löysi True Detective -sarjan Nic Pizzolatton ja ohjaajaksi Southpaw’n Antoine Fuquan.

Kovista työtovereista huolimatta Syyllinen (The Guilty) on ennen kaikkea Jake Gyllenhaalin yhden miehen show. Lähes kirjaimellisesti, sillä elokuva tapahtuu pääosin Los Angelesin hätäkeskuksen puhelinpäivystyksessä. Gyllenhaal esittää pahansisuista poliisia Joe Bayloria, joka on alennettu rangaistukseksi käsittelemään 911-puheluja. Tarina lähtee purkautumaan hengästyttävällä vauhdilla, kun Joe vastaanottaa puhelun Emily-nimiseltä naiselta, joka väittää olevansa kaapattu ja hengenvaarassa pienen lapsensa kanssa.

Kertomatta juonesta sen enempää se pitää pihdeissään loppuun saakka. Suurin kiitos tästä kuuluu Gyllenhaalin räjähtävälle ja superintensiiviselle pääosasuoritukselle. Jos hyvistä eurooppalaisista elokuvista on aivan pakko tehdä amerikkalaisia sovituksia, niin toivottavasti ne olisivat juuri näin hyviä.

Jaken (s. 1980) ja hänen isosiskonsa Maggie Gyllenhaalin (s. 1977) voi katsoa syntyneen elokuviin, sillä sisarusten äiti on tuottaja-käsikirjoittaja Naomi Foner ja isä ohjaaja Stephen Gyllenhaal. Jaken kummitäti on puolestaan näyttelijälegenda Jamie Lee Curtis. Jake ja Maggie ovat näytelleet kolmessa yhteisessä elokuvassa, isänsä ohjauksissa Suljettujen ovien takana (1993) ja Homegrown – hamppukunkut (1998) sekä Donnie Darkossa, jossa he esittävät sisaruksia.

Juttu jatkuu ilmoituksen jälkeen
Ilmoitus päättyy

Stephen Gyllenhaal on työskennellyt viimeiset 20 vuotta etenkin tv-sarjojen parissa, mutta hänet tunnetaan myös Dennis Hopperin tähdittämästä rankasta draamasta Paris Trout (1991). Naomi Fonerin tunnetuin saavutus on puolestaan Sidney Lumetin briljantti ohjaus Elämänä pakotie (1988), josta Foner sai parhaan käsikirjoituksen Oscar-ehdokkuuden. Elokuva muistetaan myös River Phoenixin läpimurtona.

Seuraa meitä somessa