Hannu Karpo sukelsi suoraan inhimillisyyden ytimeen

Puhelimeni hälyttää. Soittajalla on tuntematon numero, mutta tiedän kuka minua tavoittelee. Luurin toisessa päässä on suomalaisen tv-journalismin jättiläinen, 79-vuotias Hannu Karpo. Nyt hieman jännittää. Turhaan. Karpo paljastuu rennoksi haastateltavaksi, jonka ääni herättää muistikuvia Karpolla on asiaa -ohjelman katselemisesta 1980- ja 1990-luvulla.

Karpo teki kaikkiaan noin 960 ohjelmaa vuosina 1983 — 2011. Miehen koko ura televisiossa kesti yli 50 vuotta. On aikakin, että tästä ainutlaatuisesta hahmosta tehdään kunnon dokumentti. Karpo itse ei julkisuutta kuitenkaan kaipaa, eikä ole kuulemma koskaan kaivannut.

– Tarvitsin suostuttelua, että lähdin tähän mukaan. Olen elänyt töideni kautta ja juossut pakoon julkisuutta. Teen mieluusti vaikka mitä, mutta esiintymisestä en ole koskaan pitänyt. Omat asiani eivät kuulu muille. Pidän itseäni kuvanveistäjänä, jonka käsiin ihmiset luottivat itsensä ja tarinansa, ja joita työstin sitten kuin savea, Karpo runoilee.

Ohjaaja Ari Matikainen kahlasi dokumenttia varten kolme tuhatta tuntia Karpon ohjelmia. Tästä savotasta 84-minuuttiseen elokuvaan pääsi vain murto-osa. Karpolle asioiden kuvaaminen ja tiivistäminen ovat olleet aina kaksi eri asiaa.

–Pyysin haastateltavia aina aluksi kertomaan tarinansa juurta jaksain. Sitten lähdettiin yhdessä tiivistämään. Tiesin, mitä tarvitsen, sillä leikkasin ohjelmia valmiiksi päässäni. Lohdutin ihmisiä, että kaikkea ei saada koskaan mahtumaan mukaan. Sanoin, että formaatti sanelee, mitä mahtuu. Jos kuvattiin uutisille, niin mukaan mahtui kaksi lausetta, ajankohtaisohjelmille pari lausetta lisää, Hannu toteaa.

Karpo tunnettiin pelottomana toimittajana, joka oli valmis paljastamaan vääryydet konfliktien uhallakin. Hänen ohjelmistaan tehtiin rikosilmoitus 37 kertaa. Tuomioita ei tullut ainuttakaan. Myös esimiesten kanssa oltiin välillä törmäyskurssilla.

– Jossain vaiheessa Ylen pomot vaativat, että kirjoitan etukäteen muistion ohjelman sisällöstä. Kirjoitin, mutta en koskaan noudattanut sitä. Yleensä valitusta ei silti kuulunut, koska lopputuloksesta pidettiin. Kerran Maikkarin johtoryhmä tivasi, miten määrittelen itseni ja työni. Sanoin, etten mitenkään, koskan menen tarinoihin intuition kautta, Karpo paljastaa.

Karpolla on asiaa -ohjelman huippuvuosina – kuten 1994, jolloin vuoden ensimmäinen ohjelma keräsi 1 830 000 katsojaa ja 24 peräkkäistä ohjelmaa kukin yli miljoonaa katsojaa – Karpolle suorastaan satoi ehdotuksia ja yhteydenottoja. Lisäksi Karpo etsi aiheita aktiivisesti myös itse.

– Kiersin tapaamassa ihmisiä ja luin ahkerasti alue- ja maakuntalehtiä, joita ilmestyi Ylelle parhaimmillaan noin 80 kappaletta päivässä. Luin niitä aamuyöstä ja leikkasin talteen juttuja, joiden ideaa paikallistoimittajat eivät olleet tajunneet, koska olivat liian lähellä näitä ihmisiä.

Karposta kasvoi instituutio, kotisohvien tv-käräjät, josta haettiin oikeutta, kun muut järjestelmät pettivät. Poikkeuksellinen asema houkutteli myös huijareita.

– Meitä yritettiin usein vedättää ja käyttää ohjelmaa omiin hyötytarkoituksiin kuten kostoon. Paikalla paljastui, että kyse oli jostain ihan muusta kuin oltiin etukäteen kerrottu. Yleensä tapaukset liittyivät perhe- ja perintöriitoihin tai naapureiden väliseen vihanpitoon.

Urastaan useilla palkinnoilla ja retrospektiiveillä huomioitua konkaria pidetään ansaitusti suomalaisen tv-journalismin kehittäjänä ja uudistajana. Karpo itse kertoo käyneensä alaa varten vain yhden ”koulun”, Ylen järjestämän kahden tunnin studio-ohjaajakurssin.

– Kun aloitin tv:ssä 16-vuotiaana 1958, oli vain keksimättömiä asioita. Kukaan ei ollut vielä perehtynyt kunnolla tähän mediaan, jossa oli käytössä teksti, kuva ja ääni. Kaikki piti keksiä ja oivaltaa, ja juuri se oli uuden viestimen viehätys. Kaikessa, mitä tehtiin, oltiin ensimmäisiä.

Karpon rakkaus Suomeen ja suomalaisten tarinoihin on käsinkosketeltavaa.

– Rakastan tätä kansaa. Suomalaisten kanssa oli aina helppo tehdä töitä. Päästiin helposti tarinan inhimilliseeen ytimeen, Hannu kiittelee.

Entä näkeekö konkari työlleen seuraajia? Onko Suomen mediakentällä uusia ”Karpoja”? Kysymys on relevantti, sillä eläkepäiviään maatilalla Vihtijärvellä viettävä Karpo kertoo olevansa ajankohtaisohjelmien suurkuluttaja, joka seuraa niitä kaikilta kanavilta.

– Meillä on paljon taitavia ja esiintymiskykyisiä toimittajia. Kaipaan kuitenkin sitä, että mentäisiin asioiden lähteelle. Nyt riittää usein, että kutsutaan ihmiset studioon keskustelemaan. Kyse ei ole ammattitaidon puutteesta, mutta silti halusta mennä sieltä missä aita on matalin.

Karpo laskee tehneensä töitä viimeisinä vuosinaan 5000 tuntia vuodessa.

– Se tekee 13,5 tuntia per päivä pyhät mukaan lukien. Olin kyllä usein aika loppu. Etenkin pikku juttujen tarkistaminen saattoi viedä kohtuuttomasti aikaa, jopa kymmeniä tunteja. Olenkin aina sanonut, että tämä työ vaatii vahvaa persettä, Karpo nauraa.

Ari Matikaisen mukaan Karpon arvo tiivistyy inhimilliseen läsnäoloon, aitoon haluun tietää, mitä ihmiselle kuuluu. Tämän ohjaaja toi esiin myös kirjeessä, jonka hän lähetti Karpolle saadakseen hänet suostumaan dokumenttiin.

– Hannu toimi haastatteluissa takuumiehenä, joka kutsui haastateltavan ohjelmaan tasavertaisena ihmisenä. Hän matkusti vaikka Lapin käsivarteen saakka muodostaakseen aidon kontaktin.

Matikainen kertoo etsineensä Karpon ohjelmista tunnekarttaa, joka toimi kerronnan oppaana.

– Siellä on monta erilaista Hannua, esimerkiksi iloinen nuori toimittajapoika haastattelemassa pariisilaisia Kekkosesta tai se haudanvakava Hannu, joka todistaa savolaisen vanhuksen häätöä omalta kotitilaltaan. Käydessäni läpi ohjelmia jäljitin Hannun omaa tunnematkaa, Ari tiivistää.

Hannu Karpo ehti kaiken muun ohella työskennellä myös Katson päätoimittajana 1984 — 1985. Tv-konkarilla on ajasta hyviä muistoja.

– Olin ensin päätoimittajana Seurassa, jossa oli töissä paljon alkoholisteja. Kun sitten A-lehdistä kysyttiin, haluaisinko lähteä tekemään Katsoa, vastasin heti kyllä. A-lehdissä oli juuri käynyt vihuri, joka oli puhaltanut juopot ulos talosta. Tunsinkin saapuneeni taivaaseen, kun ihmiset olivat selvinpäin ja aidosti kiinnostuneita työstään. Ryhdyin kuitenkin tekemään samoihin aikoin Karpolla on asiaa -ohjelmaa, minkä vuoksi työmäärä kasvoi liian suureksi, ja jouduin lopulta jättämään Katson.

Karpo-elokuva nähdään TV1:ssä  keskiviikkona 5.1.  klo 21.05. Katsottavissa myös Yle Areenassa.