Ensi-ilta-arvostelu: Mustan lesken menneisyys avautuu
Scarlett Johansson on esittänyt Mustana leskenä tunnettua Natasha Romanoffia peräti seitsemässä Marvel-elokuvassa ennen Black Widow’ta. Näistä suurimmassa osassa hahmon tehtävänä on poseerata piukassa nahka-asussa. Pääosin pojille ja nuorille miehille tarkoitetut filmit eivät välitä naishahmojensa kehittämisestä vaan tyytyvät esittelemään näiden hyvin kehittyneitä vartalonmuotoja.
Black Widow tekee odotetun poikkeuksen. Romanoffin sooloelokuvassa tarinan ytimessä ovat hahmo itse ja tämän traaginen menneisyys, johon nivoutuu vahvasti myös Natashan pikkusisko Jelena (Florence Pugh). Sisarusten tiet kohtaavat vuosien jälkeen, kun Natasha pääsee kuolleeksi luulemansa Dreykovin (Ray Winstone) jäljille. Nuoria tyttöjä aivopesevä Dreykov on vastuussa Lesket-salamurhaajaohjelmasta, jonka uhreiksi myös Natasha ja Jelena joutuivat lapsina.
Black Widow ei ole missään nimessä virheetön, mutta silti valovuosien päässä älyvapaista Avengers-leffoista. Lopputulos kallistuu enemmän klassisen James Bond tai Mission: Impossible -seikkailun kuin perinteisen Marvel-sekoilun suuntaan. Tästä iso kiitos kuuluu ohjaaja Cate Shortlandille, joka on pyrkinyt tekemään elokuvasta niin aikuisen kuin brändiään vaaliva studio on sallinut. Lahjakkaan aussiohjaajan esikoispitkä Somersault oli yksi vuoden 2004 Cannesin elokuvajuhlien tapauksista, jonka jälkeen Shortland on vakuuttanut muun muassa hyytävällä psykoseksuaalisella trillerillä Berlin Syndrome (2017).
Vaikka ohjaajan aiemmat elokuvat ovatkin panostaneet enemmän psykologiaan kuin potkuihin ja räjähdyksiin, todistaa Black Widow Shortlandin piilevät toimintaohjaajan kyvyt. Myös Johansson on pääosassa vakuuttavampi kuin aiemmin, mutta uhkaa silti jäädä Jelenaa esittävän ilmiömäisen Florence Pughin (Midsommar, The Little Drummer Girl) varjoon.
Toiminta. O: Cate Shortland. N: Scarlett Johansson, Florence Pugh, David Harbour, Rachel Weisz, Ray Winstone. (USA 2021). 134 min.
Nyt elokuvateattereissa sekä Disney+ Premier Access -palvelussa.