Ensi-ilta-arvostelu: Dyyni on täydellinen avaruusooppera
Mikä ilo ja helpotus! Jo ensimmäisestä kuvasta ja äänestä lähtien on kristallinselvää, että Denis Villeneuve oli oikea valinta sovittamaan elokuva Frank Herbertin legendaarisesta tieteisromaanista. Kuten quebeciläisohjaaja on itse todennut, hänen Dyyninsä on kokonaisvaltainen, luihin ja ytimiin, täry- ja verkkokalvoihin tarraava kokemus. Samalla se on paras scifielokuva liki kymmenen vuoteen, joka päihittää myös Villeneuven aiemmat, erinomaiset genreleffat Arrival (2016) ja Blade Runner 2049 (2017).
Herbertin rikasta, monitasoista ja edellä aikaansa ollutta kirjaa kunnioittava tarina kertoo 10100-luvun lopulla elävästä nuoresta Paul Atreidesista (Timothée Chalamet), joka muuttaa hallitsijaperheineen universumin vaarallisimmalle planeetalle, ”Dyyniksi” kutsutulle Arrakisille. Elinoloiltaan vihamielinen aavikkoplaneetta on arvokas sen pinnalta louhittavan hallusinogeenin, ”rohdon” vuoksi. Perillä odottavat lukuisat haasteet, kuten aggressiivisesti maitaan puolustava alkuperäisväestö, pilvenpiirtäjän kokoiset hiekkamadot sekä Atreidesin suvun tuhoon tähtäävä salaliitto.
Villeneuven Dyyni on valtavan upea spektaakkeli, joka on tehty huolella ja rakkaudella. Se on yhtä aikaa vuoristoratamaisen jännittävä, pakahduttavan kaunis sekä jylhän majesteettinen, antiikin tragedian säännöillä taitavasti pelaava tieteismelodraama. Ainoa valituksen aihe lienee, että tarina jää kesken. Villeneuve on ymmärtänyt alusta lähtien, ettei Dyyniä voida sovittaa yhteen elokuvaan. Toivottavasti tämän ymmärtää myös tuotantostudio, joka on jo antanut vihreää valoa jatko-osalle.
Scifidraama. O: Denis Villeneuve. N: Timothée Chalamet, Rebecca Ferguson, Oscar Isaac, Josh Brolin, Stellan Skarsgård, Zendaya, Jason Momoa, Javier Bardem. (Dune, USA/Kanada 2021). 156 min.
Elokuvateattereissa perjantaina 17.9.