Elokuva-arvostelu: Pohjolan satoa on symppis hamppuhölmöily, joka ei yritä liikaa

Tuukka Temosen neljäs pitkä fiktioelokuva naittaa keskenään maalaiskomedian ja kannabisfarssin. Tarina alkaa Helsingin Kalasatamasta, jonka tornitalot poseeraavat nykyisin joka toisessa kotimaisessa sarjassa tai elokuvassa. Nuori it-työläinen Ville (Miska Haakana) menettää firman rötöstelyssä rahansa ja palaa nuolemaan haavojaan kotikulmilleen Iittiin.

Villen isällä Matilla (Jussi Puhakka) ei mene juurikaan paremmin, sillä erääntyvät lainat uhkaavat ajaa sukutilan vasaran alle. Pian Ville keksii keinon saada perheen pellot jälleen kukoistamaan. Kauran sijaan isännät ryhtyvät viljelemään nykymarkkinoiden kysyntään paremmin vastaavaa kannabista.

Pohjolan satoa pottuilee tasapuolisesti kaikille stereotyypeille. Pilkan kohteeksi joutuvat niin perussuomalaiset maalaistollot, urbaanit hipsteripellet, pikkusieluiset virkamiehet sekä maahanmuuttajataustaiset pikkurikolliset, joista Arman Alizad muokkaa härskin karikatyyrin. Mukana on myös ilahduttava tujaus äkkiväärää väkivaltatilannekomediaa, jonka ajoittaminen on oma taitolajinsa.

Pohjolan satoa ei ole missään nimessä komediataiteen suuri helmi, mutta se on tehty riittävän vilpittömästi ja suurella sydämellä erottuakseen Luokkakokousten kaltaisista, kylmää ja laskelmoitua törkyä suoltavista rimanalituksista. Temosen dullakohellus maistuu hellyttävän kotikutoiselta talkooprojektilta, joka ei yritä missään vaiheessa liikaa. Tämän tehdessään se onnistuu myös viihdyttämään ja tarjoamaan kourallisen spontaaneja nauruja.

Komedia. O: Tuukka Temonen. N: Miska Haakana, Jussi Puhakka, Juhani Laitala, Arman Alizad, Miia Nuutila, Olga Temonen. (Suomi 2022). 105 min.

Elokuvateattereissa perjantaina 18.3.