Elokuva-arvostelu: Omerta 6/12 on kallis ja kunnianhimoinen epäonnistuminen

Toisen ohjaajan tilalle kesken tuotannon hypännyt Aku Louhimies on tehnyt vaikeissa olosuhteissa korkealle tähtäävän toimintatrillerin, joka epäonnistuu monella tapaa. Omerta 6/12 on nopeatempoista ja Ilkka Remeksen kirjallista maailmaa kunnioittavaa genreviihdettä, jonka katsoo kerran läpi silkasta mielenkiinnosta. Sen pidemmälle leffan elinkaari ei kestä.

Jasper Pääkkösen esittämä suojelupoliisi Max Tanner jää etäiseksi sankariksi, joka komennetaan panttivankineuvottelijaksi, kun Linnan juhliin rynnänneet terroristit ottavat tasavallan presidentin ja muun valtiojohdon vangiksi. Remes-tyyliin juonen koukerot ulottuvat Suomen rajojen ulkopuolelle.

Olematon henkilökehitys vaurioittaa etenkin päähahmoja, joita kohtaan on vaikea tuntea yhtään mitään. Tanner ja Nanna Blondellin esittämä poliisikollega Sylvia ovat lopulta ihmisinä yhtä epämääräisesti hahmoteltuja kuin näiden välinen oletettu suhde, johon tarinassa viitataan.

Ilmeisesti käsikirjoitus oli kuitenkin pakko tehdä uusiksi, jotta elokuva saatiin ylipäätään kuvattua. Louhimiehen mukaan Jari Olavi Rantala sovitti Remeksen romaanista uuden kuvausversion reilussa viikossa. Antti J. Jokinen ehti olla ohjaajana puolestaan neljä viikkoa, kun näyttelijät eivät enää suostuneet jatkamaan hänen kanssaan. Louhimiehen mukaan neljästä viikosta jäi perinnöksi käyttökelpoista materiaalia alle minuutin verran.

On pieni ihme, että koko sotkusta saatiin lopulta aikaan levityskelpoinen elokuva. Vaikka Omerta 6/12 ontuu monella tapaa, näkyy sen kerronnassa ammattilaisen kädenjälki. Toisaalta on vaikea uskoa, että Omertaan on uponnut yli kahdeksan miljoonaa euroa. Valkokankaalla raha ei näy, ja varsinkin itsenäisyysvastaanoton lavastus on jopa kiusallisen vaatimaton.

Ensi-ilta elokuvateattereissa perjantaina 19.11.

Toimintajännitys. O: Aku Louhimies. N: Jasper Pääkkönen, Nanna Blondell, Sverrir Gudnason. (Suomi 2021). 115 min.